Hyvää uutta vuotta!

Päivystys ei ole minua varten. Tästä huolimatta lauantai- ja tiistaiaamun välillä vietän siellä 45 tuntia. Onneksi en sentään ole hoitovastuussa.

kahviteema

Tänään herätessä pää särki ja ilmassa tuoksui kahvi. Jäljitin päänsäryn johtuvan kahvin puutteesta ja tilanne helpottikin heti ensimmäisen kupillisen jälkeen. Kun avasin joulukalenterin, huomasin päivän luukun pohtivan kahvia. Niinpä päätin kerto teille asioista, jotka kahvi tuo minun mieleeni.

Aamuinen kahvintuoksu sai minut muistelemaan niitä monia kertoja, jolloin O on tuonut minulle kahvin sänkyyn. Paras kerta näistä lienee eräs juhannusaamu, jolloin nukuin riippumatossa ja noin kahden tunnin unien jälkeen O toi minulle kupillisen kahvia ja nauroi, etten ollut laittanut viestilappuuni tarkennusta milloin minut saisi herättää. Olin nimittäin jättänyt kahvinkeittimen viereen lapun "tulkaa herättämään, kun on kahvia", joten O toi minulle aamukahdeksalta kahvia. Lisäksi viime kesänä sain asuntoautoreissulla kahtena viikkona joka aamu kahvikupposen sänkyyn. Parhautta!

Vielä kuusi vuotta sitten en juonut kahvia nimeksikään. Muistaakseni silloin joulun tienoilla opettelin juomaan kahvia, koska kahvi maistui hyvältä suklaakonvehtien kanssa. Konvehdit loppuivat, kahvi ei. Jossain vaiheesa kahvin juonti lisääntyi ja nyt kuluu harvemmin päivääkään ilman kupillista. Nykyisin huomaan olevani se, joka tyhjentää kahvipannun, kun muut eivät enää kahvia kaipaa.

Kahvikupit tuovat myös muistoja mieleen. En ole koskaan pitänyt liian pienistä kupeista. Vuosijuhlilla Turun linnassa oli noin puolen desilitran kupit. Minua harmitti, koska tiesin, että siinä tilanteessa santsikuppien saaminen olisi vaikeaa. Nelisen vuotta sitten join kahvia n. kahden desilitran kupeista. Silloin minulla oli yksi kuppi, jonka sain, koska silloin minulle tärkeä ihminen näki kupin minun kahvikupikseni sopivana. Sittemmin siirryin puolen litran kahvikuppiin ja tuo pieni kuppi jäi käyttämättä. Nyt tuo kuppi on jo päätynyt luonnollisen poistuman uhriksi.

Etsin pitkään täydellistä mukia. Viime kesänä löysin sen. Minulle täydellinen muki oli Risto Hämäläisen tekemä punaoranssi muki. Se oli hyvä ostos, sillä sen jälkeen lopetin muiden mukien etsimisen. Tuon Minun Mukini jälkeen en ole ostanut yhtään mukia.

Lämmin kuppi kädessä rentouttaa. Kahvin juonti assosioituu minulla vain hyviin muistoihin. Kahvia on hörpitty sukulaisten luona pienistä kupeista herkkujen kera. Kahvin puutetta ollaan yhdessä haikailtu moneen otteeseen. Kahvikupin ääressä ollaan parannettu maailmaan. Santsikuppi kahvilassa on piristänyt päivää. Kahvi ja suklaa on pysäyttänyt kiireisen päivän ja laukaissut stressin. Kahvi on saanut silmät pysymään auki, vaikka yö on kulunut juhliessa ja pakollinen luento on painanut päälle.

Kahvi. Päihde, josta en hevillä luovu.