vapaana rajoitteista

Minä haluan maailman, jossa asioista voi puhua suoraan.

Asioista ei puhuta suoraan. Jos sanot suoraan mitä ajattelet, olet epäkohtelias tai tyrkky. Et voi sanoa suoraan, että olet toisesta kiinnostunut, koska pelkäät torjuntaa tai käytöksen muutosta. Et voi suoraan sanoa, ettei sinua kiinnosta tämä puheenaihe pätkääkään, koska olisit epäkohtelias. Miksi sen täytyy olla niin? Miten tähän on päädytty?

Päivittäin kiellän itseäni puhumasta tai kaunistelen sanomisiani. Vihjailen. Se ainiainen vihjailu! Vihjailu, joka päätyy vain siihen, että ylitulkitaan tilanteita. En halua loukata muita, en halua antaa itsestäni vaikutelmaa, että en pidä ihmisistä. Enkä toisaalta uskalla erota massasta niin paljoa, että puhuisin kaikesta suoraan.

Tiedostan kuitenkin, että spontaaneista ja suoraan puhuvista ihmisistä pidetään kunhan nämä luonteenpiirteet pysyvät kohtuudessa. Olen siis itsekin yrittänyt suunnata toimintaani siihen. Minulta kysyttiin tartunko hetkeen. Olisin halunnut vastata myöntävästi. Tiedän kuitenkin, etten aina tartu. Joskus pelkään hyppäämistä enkä edes tiedä miksi.

En tule koskaan saamaan maailmaa, jossa asioista voidaan puhua suoraan. Voin kuitenkin saada ympärilleni ihmisiä, jotka puhuvat minulle asioista suoraan. Olen mallioppija: teen muille niinkuin he tekevät minulle. Niinpä jos minulle puhutaan suoraan, en itse pelkää puhua.

Haaste! Ensi kerralla, kun päätät pysyä hiljaa tai vihjailla puhumisen sijaan, sano suoraan asiasi. Katso mitä tapahtuu. Asioista ei pitäisi joutua tekemään niin monimutkaisia kuin ne välillä ovat, sillä suurin osa asioista on yksinkertaisia.

rubic's cube effect

Kun ensi kertaa näet, miten joku ratkaisee rubikin kuution, olet hämmästynyt. Kokeilet itse ja olet edelleen hämmästynyt. Miten joku voikin osata ratkaista niin monimutkaiselta vaikuttavan kuution? Sitten menet ja etsit ohjeet. Opettelet ratkaisemaan kuution ja huomaat, että se on hyvin yksinkertaista. Yhtäkkiä ratkaisun taianomaisuus on tiessään.

Sama tapahtuu monien asioiden kanssa. Improvisaatioon rubiikin kuutio ilmiö tehoaa melkein yhtä tehokkaasti kuin itse kuutioon. Itse en nykyisin osaa juuri arvostaa improteatteria, koska olen joskus ollut mukana speksissä. Kun opit, miten taikatemput tehdään, et näe enää temppua vaan näet ratkaisun. Ja ratkaisun näkeminen on tylsää, koska silloin tiedät, että kuka tahansa voi tehdä sen. Ja jos et tiedä juuri tämän tempun ratkaisua, mietit miten se tehdään. Enää et saa iloa itse tempusta vaan saat ohimenevän ilon siitä, että keksit tempun taian.

Mutta on asioita, joissa tiedolla on erilainen rooli. Musiikki soittajalle on erilaista kuin soittotaidottomalle. Kun tiedät musiikista jotain, kuuntelet siitä eri asioita. Tottakai pienenä muttana tulee se, ettet halua enää kuunnella huonosti tehtyä musiikkia. Kuulet, mistä kaikesta biisit koostuvat. Jos ne eivät koostu juuri mistään, niin se musiikki ei ole kuuntelemisen arvoista. Mutta koska ymmärrät musiikkia, ymmärrät miksi se on hienoa. Silloin sitä pystyy todella kuuntelemaan. Biisi ei ole hyvä siksi, että pidät sen sanoituksista, vaan siksi, että sillä on jotain annettavaa.

Loppuen lopuksi kysymys on siitä, haluatko olla taikuri vai yleisö. Tiedän, että minulle yleisön rooli sopii paremmin, mutta silti haluan yrittää itse. Haluan tietää mikä taika maailmassa on.