kesäarkea

Viime päivinä tapahtunutta:
-Muistin miten aivan ihanan upean mahtava silinteri minulla on.
-Sain kakkaa niskaan, tarkemmin ottaen siliterille.
-Pesin silinteriä kirjaston suihkulähteessä.
-Menin kaupungille ostamaan yhtä, ostin kolmatta.
-Ostin kaksi kirjaa, vaikka minun ei pitänyt ostaa yhtään kirjaa ennen kuin hyllyssä olevat on luettu.
-Luin ja minulle luettiin ääneen kirjaa, joka kertoi karulla tavalla rakkaudesta.
-Luin riippumatossa edellisen kirjan kirjoittajan kirjoittamaa toista kirjaa, yhteneväisyyttä huomaamatta.
-Huomasin yhteneväisyyden ja tykästyin tapaan, jolla kirjailija kirjoitti. Se oli kertova.
-Tuijotin ulos ikkunasta aamumeetingistä ja suunnittelin juhannuksen kauppareissua.
-Suunnittelin juhannuksen kauppareissun uudestaan.
-Luin, että Ni pääsee myymään mansikkaa. Olin ihan hiukan kateellinen.
-Minulta kysyttiin, tulisinko myymään mansikkaa, ilahduin. Haluaisin muutamaksi päiväksi myymään mansikkaa, huomenna en kuitenkaan veny sinne asti.
-Söin pitkästä aikaa irtokarkkeja kotona.
-En saanut oikein mitään aikaiseksi.
-Tunsin onnistuneeni.

hengissä selvitty.

Sekä minä että potilaat selvittiin hengissä, Yay! Kannatan ehdottomasti kuninkaallisten häitten massauutisointia ja jalkapalloa: kaikki oli katsomassa kotona telkkaa eikä kukaan tullut ensiapuun. Potilaiden pienestä määrästä huolimatta sain pari onnistumisfiilistä, joten - niinkuin arvelinkin - hienostihan se meni!

En voi silti sanoa olevani 24 tunnin päivystyksien puolesta. Yritin oikeasti puolustella itselleni, miksi saman lääkärin on kannattavaa olla siellä vuorokauden, mutta en varsinaisesti keksinyt hyvää perustelua. Mutta nyt varsinkin sai hienosti nukkua muutamia tunteja. Silti olen kohtuullisen kujalla. Heräsin puoli kuusi ja olin kovasti lähdössä jonnekin. Tuijotin ulos ikkunasta ja pohdiskelin sataako. Harmittelin, että ikkunaa ei saa auki, että voisi kokeilla sataako. Lopulta huomasin sen pienemmän ikkunan siinä vieressä, joka on tarkoitettu aukaistavaksi, mutta en saanut sitä auki ennen kun tajusin, että ehkä minun ei tosiaan tarvitse herätä. Ja faktahan on, että missään tapauksessa en ollut menossa ulos ennen yhdeksää. Ihan skarppina.

Kotona nukuin pari tuntia, tein pannupitsaa ja yritin laittaa juustoa pakastimeen jääkaapin sijasta. Minäkö kujalla? En ikinä. Onneksi ruoanlaitto tulee selkäytimestä, niin ei tarvitse huolestua lopputuloksen suhteen. Toisaalta tulin tulokseen, että vielä nykysinkin kävelen unissani. Vähintään tuijottamaan sataako ulkona. Sehän selittää mistä sain tämän flunssan taas...

Lisäksi huomasin, ettei mun blogi näy oikein explorella. Jumankauta! Käyttäkää google chromea, se on muutenkin parempi. Eli hoi taas, te, jotka käytätte tulikettua: onko tekstialue vaaleampi kuin muutausta? Explorella taustakuva jatkui yhtenäisenä, jotenka teksti näkyi hieman huonosti, kun suoraan taustalle se on väärän värinen. Säädän uudestaan sitten, kun bloggeri antaa laittaa oman taustakuvan.

käyttäytymissääntöjen puutteessa.

Huomenna eka päivystys. 24 tuntia pitäisi skarpata ja näyttää siltä, että tietää jostain jotain. Yhtäkkiä mulle selvisi, miksei kukaan huutanut itselleen tätä päivystystä heti. Huomenna olisi voinut olla manu-ajan ensimmäinen vapaapäivä.

Nyt on paljon epävarmempi olo kuin tiistaina, ennen manun aloittamista. En minä tiedä mitä minun pitää tehdä. En minä tiedä miten siellä kuuluu olla. Ja kuitenkin kaikki menee ihan hyvin, olen varmasti sitä mieltä jälkikäteen. Mutta ei se nyt lohduta. Haluaisin vain jäädä kotiin soittamaan Brysselin pitsiä.

Ainoa viikonloppupäivystys ja 36 tunnin päästä se on jo ohi. Toivottavasti siellä on kiva lääkäri.

Polvikin päätti, että tänä iltana särjetään, kun mitään muutakaan tekemistä ei ole. Se ei ole särkenyt aikoihin. Vaikuttaa kuitenkin olevan vain ohimenevä särky. Eikö uimisen pitäisi olla hyväksi nivelille?

Sellaisia epäselviä ajatuksia tänään.

valitut ammatit

Kaverin kanssa pohdiskeltiin lääkistä ja sitä, miten lääkis kasvattaa lääkäriksi muutenkin kuin tietoa antamalla. Samaan syssyyn tuli mainittua kaveriporukka, jonka jokainen jäsen on lesbo tai vähintäänkin bi. Näiden jälkeen jäin pohdiskelemaan ympäristöä ja sen vaikutusta.

Olisin sopinut hyvin elämään määrättyä elämään. Sellaista, mitä ennen oli: vanhemmat katsovat sinulle sopivan puolison ja ammatti määräytyy vanhempien ammatin mukaan. Olen tietyiltä osiltani kameleontti: sopeudun mihin vain. Jos minun pitäisi pysyä tietyn miehen kanssa yhdessä, niin pysyisin. "Näin tämän kuuluu mennä." Jos minulle sanottaisiin, että minun pitää opiskella itseni insinööriksi, niin opiskelisin ja pysyisin työssä, jonka saisin. Olisin tyytyväinen. En ole kunnianhimoinen ihminen, haluan vain olla onnellinen. Jos minulle sanottaisiin, että näin asioiden pitää olla ja näin sinä voit olla onnellinen, niin varmastikin olisin oikein tyytyväinen tilanteeseen. Olen sellainen helposti höynäytettävä, voisi sanoa.

Joskus mietin ihmisiä, joihin olen tutustunut. Kovinkaan moni ei ole jäänyt elämääni. Mietin, että enkö oikeasti ole tutustunut sellaisiin ihmisiin, joihin haluaisin pitää yhteyttä, vai mistä on kyse? Toisaalta tajusin, että kyse ei ole muista: kyse on minusta. Minä olen muuttunut hurjasti! Ala-asteella en voinut sietää verta, niin ainakin mielsin. Toisaalta omat haavat eivät tehneet pahaa, joten en tiedä mistä tuo käsitys syntyi. En voinut ikinä kuvitella työskenteleväni lääkärinä enkä varsinkaan kirurgina. Nyt tuo ajatusmaailma tuntuu niin kovin vieraalta.

Harmittelin joskus, miksei minua laitettu ajattelemaan ammatinvalintaa tosissani vaikka opon toimesta yläasteella. Ehkä ongelma oli siinä, että kaikki olettivat minun miettivän ammatinvalintaa itse. En minä miettinyt, en tosissani. En tiedä olisiko kukaan minua saanut miettimäänkään tosissani. Jos olisin todella miettinyt, mitä haluan, olisinko nyt jossain muualla?

Jossittelu on ihanaa.

Olen tyytyväinen lääkiselämään, tottakai, sanoinhan juuri, että olen tyytyväinen mihin vain. Täällä minä olen ja täältä nyt löydän oman juttuni, piste. Mitä jos olisinkin päättänyt hakea vaikkapa opettajaksi? Olisin sielläkin taatusti oikein tyytyväinen elämääni, elämä olisi vain täysin erilaista. Koulutus kasvattaa haluamaan sitä, miksi on tulossa. Koulutus opettaa mieltämään, että minusta - juuri minusta! - voi tulla hyvä tässä ammatissa. Oli lähtökohta mikä hyvänsä, niin tähän ihmiset tuntuvat jossain vaiheessa päätyvän. Tunne voi mennä ohi, mutta jossain vaiheessa se kuitenkin löytyy. Väittäisin.

Jos olisin elänyt kaupungissa, millaista elämäni olisi ollut? Jos olisin joskus saattanut asiat, joista olen ollut innostunut, loppuun, niin millaista elämää eläisin?

Elämä on hassu sarja tapahtumia. Välillä sitä miettii, tähtääkö tämä kaikki johonkin. Se Suurempi Merkitys. Toisaalta välillä tulen tulokseen, että jokainen löytää Sen Suuremman Merkityksen minkä tahansa valintansa päästä: se on vain erilainen.

Aika mennä nukkumaan, ehkäpä?

toimii, ei toimi, toimii...

Nyt pitäisi taas blogin toimia, jee jee. Yläpalkkia en tosin saanut keskelle, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Jos on vielä jotain urputettavaa, niin nyt stalkkeritkin pystyvät kommentoimaan.

Tänään alko manu. Eipä ollu rankkaa, kovin helppoa jopa. Syväreistäkin oli tullut viestiä: saan ilomielin jättää bentsot pois ja vaikka psyykoosilääkkeetkin. Nyt sitten pohdiskelen pitäisikö jättää vaan bentsot vai psykoosilääkkeet myös pois.

Näin jännää tänään.

jännä blogi

Nyt ollaan jännän äärellä.

Teille kaikille kyselyn omaisesti: miten mun blogi näkyy ja millä selaimella? Havaitsin sen olevan kaameeta koodimössöä koulun firefoxilla. Google chromella tä on ihan kiva. Pitänee tarkistaa kotona tuliketun tilanne. Ylläripylläri: kaikki ei menekään niinkuin pitäisi.

Huomenna alkaa manu (elikäs harjottelu), jänskättää! Kulkulupakortin saaminen on suunnilleen yhtä vaikeeta kun aina ja kaikki. Tou. Valitsemaani henkilöön ei juuri nyt saada yhteyttä ja sillee.

umpikuja

Syvärit ei etene. Olen tulostanut kasan artikkeleita, mutta minulta puuttuu punainen lanka. Olisko jollain ylimääräistä punaista lankaa? Tarvitsisin.

Ongelma muodostui, kun en löytänyt haluamaani tietoa. Olen kohta viikon kironnut bentsodiatsepiineja ja sitä, etten löydä niistä haluamaani tietoa. Ärsyttää. Harkitsen, jos poistaisin bentsot kokonaan. Mutta jos poistan bentsot, projektiltani tuntuu häviävän myös se pieni vaalean punainen lanka, jonka olen jo saanut kehitettyä.

Tänäänkin piti koko päivä olla ahkera ja saada viimein jonkinlainen runko kasaan. Lopputulos? Pari jaksoa Death Notea (tähän mennessä), yksi keskeneräinen piirros, pitkällinen haitarin soitto sessio, Hermanni sekä pitkäksi venyneet päiväunet. Ja kello on pian viisi.

Syvärit on pallo. Niissä ei ole yhtään reunaa, mistä napata kiinni vaan ne täytyy saada käsiin kokonaisuutena. Muussa tapauksessa sitä voi vaan tökkiä pitkällä tikulla eteenpäin. Tällä hetkellä olen tökkimisvaiheessa: tikku on ihan liian pitkä eikä pallo houkuttele luokseen ollenkaan. Pallo vaan kerjää, että sitä vähän tökitään.

Turhauttaa.

uuden viehätystä

Millainen päivä sinulla oli? Minulla oli hieno päivä!

Mun kämppä on uskomaton tilaihme. Kaikista epäilyistä huolimatta sain keittiööni mahdutettua pöydän. Ihan oikean pöydän! Toki siinä ennestäänkin oli parvekepöytä,  mutta nyt siinä on ihan oikea pöytä! Ja mikä ihmeellisintä: tämän uuden ja hieman isomman pöydän takia minulla on nyt enemmän tilaa ja siistimpi keittiö/soittonurkkaus kuin koskaan! Samalla järjestelin uudestaan tuon Ikean ruudukko-hyllyn. Mitään en kauheasti heittänyt pois, mutta tilaa tuli silti lisää: nyt (ensimmäistä kertaa ikinä ikinä) nuottini mahtuvat hyllyyn! Ai että mä olen innoissani!

Rakastan sitä tunnetta, kun kämpässä muuttaa jotain vaikka ihan pientäkin asiaa ja sitten se asia ottaa silmään ja tuntuu uudelta. Sen huomaa joka kerta. Uutuudenviehätystä parhaimmillaan! Ja nyt mun koko keittiö on niin nättinä, että tekisi mieli vaan istua ja ihastella. Lisäksi vanha pöytä sai kodin ja uudet omistajat ovat käsittääkseni tyytyväisiä.

Keittiön lisäksi olen tosiaan rymsteerannut myös parvekkeen. Sekin on ihan kauhean nätti! Vielä kun onnistuisin pitämään kasvit hengissä, niin kaikki on hienosti. Hiukan tekisi kyllä mieli uusia verhot tai sängyn päiväpeitto, niin olisi koko kämppä samantien uusittu. Tai sitten voisin spray-maalata leivänpaahtimen. Se olisi jo hyvä alku. Ehkä aloitan siitä.

Lisäksi uusi tauluidea odottaa maalaamista. Kangaskin on! Tosin kangas on tietysti väärän kokonen. Taulukankaan kuuluu olla väärän kokoinen, olen tullut siihen lopputulokseen. Tai sitten ne pitää tehdä itse. Ehkä vielä joskus.

Tänään ihastuin toiseen lainaamaani levyyn. Onnistuin lainaamaan energisiä ja höpsöjä levyjä: ihanaa! Orkestar Bordurka on bilebändinään itseään mainostava yhtye, joka on juuri sopivan settiä ja kreisiä mun makuun: näiden keikalle mä haluan! Lisäks nä ääntää englantia niin huonosti, että mäkin huomaan sen olevan väärin, mutta oikeastaan se on vaan söpöä. :D

eläviä kuvia.

Tänään postiluukustani kolahti (tai pikemminkin työnnettiin sisään) uimapatja.

Tänään sain uudet lasit. Maanpinta tuntuu koko ajan olevan 10 senttiä liian lähellä. Tuntuu häröltä. Koko ajan tekisi mieli jäädä ihmettelemään maata pöljän näköisenä.

Tänään lainasin taas uutta musiikkia ja ihastuin Banda Madrugadaan. Kuuntelin musiikkia ja mieleni teki pyöräillä maailman ympäri. Hymyilytti kamalasti ja teki mieli tanssia.

Tänään törmäsin opiskelutoveriin, joka on sillä osastolla minne minä menen ensi viikolla. Vaikka oli kyseessä henkilö, joka kehuu melkein aina ja kaikkea, niin kehut osastosta ja sen henkilökunnasta sai silti minut odottamaan manua. Tykkään.

Tänään kävin leffassa katsomassa Reindeerspotting. Nyt ymmärrän miksi tekijät valittivat K-18 leimasta: mitään todella pahaa leffassa ei minusta ollut. Jotenkin leffa auttoi taas ymmärtämään narkkareita. Tai ehkä se lähinnä vahvisti käsitystä siitä, että narkkarit tosiaan yrittävät uskotella itselleen, etteivät he, juuri he, ole oikeasti tällaisia. He ovat vain ajautuneet käyttämään huumeita, joskus vielä kaikki on paremmin. Joskus vielä heillä on pieni talo, vaimo ja perunamaa. Vielä joskus he pääsevät tästä kaikesta irti lopullisesti. Ihmisillä on taipumus kehittää ratkaisuja. Kaikki olisi paremmin, jos pääsisin ulkomaille. Kaikki on paremmin kunhan vain saisin töitä. Kaikki on paremmin, kun muutan parempaan asuntoon. Uusi ympäristö, uusi elämä. Uskotellaan, että kaikki tulee paremmaksi vielä joskus. Kaikki tulee paremmaksi yksinkertaisella, mutta vaikeasti saavutettavalla muutoksella. Voitko väittää, ettet koskaan itse olisi ajatellut näin? Minä en voi.

Tänään kylävalinnan myyjä teki minut iloiseksi.

kesän sininen taivas.

Jo monta päivää on tehnyt mieli kirjottaa, mutta mitään kirjotuksen arvosta en ole keksinyt. Haluaisin kirjottaa tarinan tai jonkun hienon ajatuksen. Haluaisin luoda jotain kaunista.

Kesällä luovuus monesti iskee. Haluaisin aloittaa ison taulun, mutta en tiedä millaisen. Haluaisin oppia soittamaan huuliharppua kunnolla. Haluisin saada kotini oikeasti siistiksi. Haluaisin saada keskeneräiset työt tehtyä.

Tiskaaminen on erikoista. On päiviä, jolloin vihaan sitä. On päiviä, jolloin nautin siitä. Tänään käsiä ympäröivä vesi rauhoitti. Tänään en rikkonut yhtäkään astiaa.

Huomaan pikku hiljaa saavani takaisin taidon olla yksin. Se taito on ollut pitkään kadoksissa. Minulla on aina ihmisiä ympärillä; vähintään netissä. Tänään minulla oli hetki, jolloin olin tyytyväinen omaan yksinäisyyteeni. Vietin aikaa itseni kanssa ja pidin siitä.

Toiset käyttävät parveketta tupakointiin. Minä juon siellä iltateetä.