lohikäärmeen kesä

Tänään aurinko on paistanut niin lämpimästi, että julistan kesän alkaneeksi! Saattoi se alkaa jo aiemminkin, mutta tänään viimeistään. Bongasin ensimmäiset auringon palvojatkin tänään. Yleensä kesä alkaa siitä, kun loma alkaa. Tänä keväänä opiskelut loppuivat kuitenkin niin aikaisin, ettei tuntunut vielä kesältä. Varsinainen virstanpylväs puuttui.

Löysin Boosterista kesän checklistan. Se on lista, joka haastaa nauttimaan kesästä ja kokeilemaan rajoja. Listalla on mm. elä viikko kasvisruoalla. Joo! Se ei sinänsä ole suurikaan haaste, koska syön mieluusti kasvipohjaista. Mutta pystyisinkö elämään viikon vegaanina? Maidosta luopuminen voi olla kova pala. Voisi sitä silti kokeilla. Viinitkin ovat kuulemma pääsääntöisesti vegaaneilta kiellettyjä, koska niissä on kanamunaa. Opin tämän eilen.

Tehkää oma kesälistanne! Listatkaa asioita, joita ei ole tullut tehdyksi, mutta mitä olisi kiva kokeilla. Omalle listalleni kuuluvat mm. seuraavat:

- Juokse sateessa
- Istu nuotiolla
- Tienaa rahaa katutaiteella (katusoittolupaa ei muuten nykyisin tarvitse erikseen hakea, ellei kunta/kaupunki ole itse niin määrittänyt)
- Lähetä pullopostia
- Tylsisty
- Nuku riippumatossa
- Lähetä kännipostikortti
- Naura
- Eksy

ongelmana internet

Minulla on ongelma nimeltä facebook.

Ongelma ei sinänsä ole se, että käyttäisin siihen turhan paljon aikaa (vaikka käytänkin), vaan se, että se katkaisee ajatuksen kulun. Liian monta kertaa viime aikoina olen avannut selaimen tehdäkseni "jotain järkevää". Sivujen lataaminen on kestänyt aikansa ja yleensä naamakirja latautuu ensimmäisten joukossa. Tämän takia eksyn facebookkiin, katson uudet ilmoitukset ja tämän jälkeen ihmettelen mitä ihmettä minun pitikään tehdä.

Ongelma on toistuva. Yleensä kuluu noin 7 minuuttia ennen kuin keksin mitä minun piti tehdä. Ongelmaan olisi simppeli ratkaisu: sulkisin facebookin ennen selaimen sulkemista. En kuitenkaan tee sitä vaan valitan asiasta blogiini. Niin, miksi tosiaan minulla ei ole aikaa ylinmäärin?

Missä kulkee addiktion raja?

ajankäytöllinen kaaos

Viime aikoina aika on tuntunut karkaavan sormien välistä juosten.

Minun on pitänyt siivota 4 viikkoa. Olen aloittanut noin 10 kertaa, mutta joka kerta jättänyt kesken. Jokin muu asia on tuntunut tärkeämmältä.

Minun on pitänyt tiskata 2 viikkoa. Olen aloittanut tiskaamisen 3 kertaa, tiskannut noin puolet astioista ja jättänyt kesken. Viimeksi jätin vaikeimmat astiat likoomaan. Päivän lopuksi tyhjensin altaan, mutta siellä ne kattilat edelleen likoavat. Tiskiharja oli jäänyt lavuaariin.

Minun on pitänyt lukea kevään viimeiseen tenttiin. Tänään en mennyt soittamaan, jotta voisin lukea siihen. Sen sijaan katson näyttöä ja yritän saada tietoa siirrettyä aivoihin. Se ei onnistu. Olen selaillut samoja kopsuja yli neljä tuntia oppimatta mitään.

Olen ollut päivittämättä niin kauan, että koko blogger on muuttanut ulkoasuaan. Olen myös kokenut itseni niin kiireiseksi, etten ole ehtinyt selata muiden päivityksiä enkä facebookkia yhtä ahkerasti kuin yleensä.

Jokin aika sitten minua ihmeteltiin, koska en tiennyt erään elokuvan olemassa olosta mitään. Itse puolestani ihmettelin mistä olisin tiedon voinut saadakaan. Mistä ihmiset saavat tietoa asioista, jotka kuuluisi tietää? Itse saan pieniä tiedonjyviä radiosta, mutta YleX:n uusien juontajien jälkeen iltakuuntelu on jäänyt, mikä on vähentänyt radioaikaani huomattavasti. Telkkaria en ole katsonut enää kuukausiin ja turkkari tarjoaa harvoin tietoa elokuvista.

Päiväni paras hetki oli, kun löysin kylävalinnalta tuttuja eikä minun tarvinnutkaan heti lähteä pois. Olisin halunnut mennä heidän mukaansa.

Voitettiin SM-hopeaa harmonikkaorkesterien sarjassa viikonloppuna. Vuosi sitten en olisi ikinä kuvitellut edes kisaavani.