viimeisiä viedään

Huomenna on todennäköisesti viimeinen ensimmäinen koulupäivä koskaan. Ajatus tulevaisuudesta hirvittää. Eilen olin kavereiden vaihtoonlähtö läksäreissä ja minulta kysyttiin olenko täällä vielä, kun he tulevat takaisin. Niin, olenko Turussa vuoden päästä? En tiedä.

Tuleva vuosi saattaa tarjota suuria muutoksia. Tai sitten mikään ei radikaalisti muutu. Vuoden päästä minä todennäköisesti aloitan oikeasti työurani. Se kuulostaa kamalalta. En haluaisi hylätä tätä tuttua ja turvallista ympäristöä, jossa voin käydä syömässä luottaen siihen, että ruokalasta löytyy tuttuja. En haluaisi kasvaa isoksi.

Tämä kaikki on onneksi vielä yhdeksän kuukauden päässä.

Tänään minua turhautti myös kamerani. Se ei toimi vieläkään. Automaattilaukaisin ei kertakaikkiaan toimi. Turhauttaa. Gigantille olisi tullut halvemmaksi antaa minulle suoraan uusi kamera.

Päivän löydöt:
- Keskimääräinen siemensyöksymäärä sisältää n. 5 kilokaloria.
- Dominoivan käden kynnet kasvavat yleensä hieman nopeammin.
- Miesten kynnet kasvavat nopeammin kuin naisten kynnet.

syystuulet tulevat

Tavoittelemanne henkilö ei juuri nyt ole tavattavissa, yrittäkää syyskuussa tai viikonloppuna uudestaan.

Uudet opiskelijat tulivat eilen. Jee! Mahdollisuus tylsistyä kesällä jää edelleen utopistiseksi kuulopuheeksi, koska nyt vapaa-ajan käytön ongelmia ei enää ole eikä tule. Joka syksyisen perinteen mukaan yhtäkkiä huomaan, etten ole tavoitettavissa, en muista vastata puhelimeen, en muista soittaa takaisin tai yksinkertaisesti vain pysty keskittymään muihin ihmisiin. Anteeksi. Olen ensisijaisesti tuutori, toissijaisesti voin jutella kanssasi, kunhan osut vastaan otollisella hetkellä. Siihen se vain aina päätyy.

Olen tutustunut jälleen isoon kasaan uusia ihmisiä. Ennen väitin, että minulla on loistava kasvomuisti. En muista nimiä, mutta muistan kasvot. Tiedän tuntevani ihmisen jostain. No, en enää. Muistini on huonontunut tai muistettavia ihmisiä on tullut liikaa eteeni. Nykyisin tulee yhä enemmän tilanteita, joissa minulle todetaan "ollaanhan me nähty ennenkin". Ai ollaan? Kiva. Ihmiset eivät pidä siitä, ettei niitä muisteta.

Toisaalta tämä on kolikon kääntöpuoli. Haluan olla se, joka muistetaan. Tuttu kasvo, jolle voi tulla juttelemaan. Nyt minut muistetaan. Minä en vain muista kaikkia muita. Onneksi äärimmäisen harvoin tulee tilanteita, joissa ei kerta kaikkiaan kehtaa kysyä mistä olen tuttu.

Loma lääkiksestä on nyt virallisesti ohi. Onneksi lääkismaailma näyttää kuitenkin vain parhaat puolensa tuutoroinnissa, parin viikon päästä voin sitten hajoilla oikeasti opiskelujen alkua. Mutta siihen nyt on vielä aikaa.

luovuta jo.

Kuulopuheiden mukaan busseissa on mainoksia, jotka kehoittavat luovuttamaan munasoluja. Ihmekös tuo, pikaisen nettiuutisoinnin selauksen perusteella luovuttajista on aina hirveä pula (tämä voi tosin johtua siitä, ettei muunlainen uutisointi olisi järkevää kenellekään). Tämän innoittamana päivän löydöt:

- Sukusolujen luovuttamisesta ei saa maksaa palkkiota, mutta kulukorvauksen saa maksaa. Lain mukaan kohtuullinen korvaus munasolun luovuttamisesta on 250 e. Tämän lisäksi firmat voivat maksaa päivärahaa tai matkakustannuksia.

- Sperma säilyy jäädytettynä ja käyttökelpoisena jopa 20 vuotta. Kaikkien miesten sperma ei kuitenkaan kestä pakastusta.

- Spermaa säilytetään aina vähintään 6 kk ennen hedelmöitystä. Tänä aikana tutkitaan hedelmöityskelpoisuus eli mm. tartuntataudit näytteestä.

- Luovuttajan henkilöllisyys on paljastettava lapselle tämän täytettyä 18 vuotta mikäli hän niin pyytää. (Laki tullut voimaan syyskuussa 2007)