lähestymisen ahdistus

Tänään otin riippumaton kainaloon ja menin ripustamaan sen lenkkipolun viereiseen puuhun. Heti ripustettuani  joku ulkomaanihme tuli kysymään tarvitsenko apua. Vastasin iloisesti hymyillen kielteisesti ja hyppäsin mattoon. Tästä huolimatta mies tuli viereeni ja rupatteli. Mielestäni se oli hetken hauskaa, mutta huomasin, etten pääse miehestä eroon millään. Lopulta keskustelu päättyi siihen, että hän vannotti minulle rakkauttaan. Tilanne ahdisti ja halusin hänestä vain eroon mahdollisimman pian. Pian pääsinkin.

Mietin, minkä takia ulkomaalaisten miesten lähentelyt tuntuvat aina inhottavilta. Loppuen lopuksi olen kaikkea muuta kuin kotonani tilanteessa, jossa minua suoraan ja kursailematta yritetään iskeä. Lisäksi olen tässä asiassa ilmeisen rasisti. Suorat ehdotukset ulkomaalaiselta saavat minut tuntemaan oloni uhatuksi. Itsesuojeluvaisto kieltää lähtemästä mukaan. Ehkä yhdistän nämä ihmiset baareja kierteleviin vanhempiin miehiin (yleensä ulkomaalaistaustaisiin), jotka yrittävät saada 16-vuotiaita lähtemään mukaansa.

Toisaalta suorat ehdotukset suomalaisiltakaan eivät saa minua luonnolliseksi, jos en yhtään tunne ihmistä. Liian suora lähestymistapa tuntemattomalta saa itsesuojeluvaiston heräämään. Vaikka toivoisin kiinnostusta osakseni, en osaa käsitellä sitä. Miten loogista.

Seuraavaksi kerron vastaavassa tilanteessa, että minulla on vaimo ja kolme lasta. Sen jälkeen kerron olevani 50-vuotias feministi, joka oli ennen mies.

Tiedonetsinnän sivupoluilta

Päivän löydöt:

- Länsi-Euroopassa 10–20 %, Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton alueella 30–70 %, Yhdysvalloissa 40 %, Etelä-Amerikan maissa 20–50 %, Lähi-idässä 50–90 % ja Afrikassa 70–98 % aikuisista ei hyväksy homoseksuaalisuutta.

- Homoseksuaalisuus oli vuonna 2009 edelleen rikos 80 maassa ja viidessä maassa (Iran, Mauritania, Saudi-Arabia, Sudan, Jemen) seurauksena oli teloitus.

- 1973 Yhdysvaltojen psykiatriyhdistys poisti homoseksuaalisuuden psykiatrisesta tautiluokituksesta.

Raamattua tulkitaan kulttuuriin sopivalla tavalla. Erään tekstin mukaan se on myös käännetty kulttuurin kullonikin sopivimmalla tavalla. Minä pidän loogisista ihmisistä. Sen sijaan en pidä ihmisistä, jotka tulkitsevat asioita parhaaksi näkemällään tavalla puolueellisesti. Homous on syntiä, koska Raamattu sanoo niin. Sen sijaan orjat eivät enää kuulu kulttuuriin, joten niiden suhteen Raamatun sana ei päde. Ja jos yrittää napata Raamatusta jonkun muun nykykulttuuriin käsittämättömän lauseen, niin se on saivartelua.

Kerran kuulin sanottavan, että homoseksuaalisuus on samanlainen synti kuin murha. Synti kuin synti, mitä niitä luokittelemaan, anteeksi ne annetaan kuitenkin, jos usko on riittävän vahva. Mielestäni ajatus oli käsittämättömän typerä, mutta en lähtenyt puolustelemaan. En halunnut aiheuttaa närää nousemalla vastarintaan. Nykyään tilanne olisi toinen.

Mikä siinä onkin, että kesällä kalenterin käyttö on aina ylivoimaista? Viime vuonna kirjoitin menot liitutaululle, täytynee tyytyä siihen tänäkin vuonna. Vaikka miten päättäisi käyttää kalenteria, ei sitä tule käytettyä. Vaikka kirjoittaisi siihen menonsa, ei sitä kuitenkaan tule katsottua. Kesä ja kalenteri eivät vain toimi yhdessä. Ei, vaikka olisi töissä.

Alkukesällä haavan lehdet ovat vihreitä ja pehmeitä. Jostain syystä en ole ennen huomannut sitä. Olen aina pitänyt haavan lehtiä karkeina ja kahisevina.

En jostain syystä koskaan mieti lukuvuosia taaksepäin. Mielestäni vuosi vaihtuu, kun syksy alkaa. Silloin mietin mitä vuosi tuo tullessaan ja miten voisin itse vaikuttaa siihen. Uutena vuotena kuitenkin mietin aikaa taaksepäin ja pohdin mitä kalenterivuosi on minulle antanut. Sekin on epäloogista. Nyt mietin kuitenkin ensimmäistä kertaa mitä viides vuosi antoi. Se antoi itseluottamusta ja paljon uusia ihmisiä. Viime syksynä olin äärimmäisen tyytyväinen itseeni ja siihen, miten tutustuin ihmisiin. Jos pääsisin nyt vasta opiskelemaan, olisin äärimmäisen aktiivinen ja tutustuisin kaikkiin mielestäni tutustumisen arvoisiin ihmisiin. Oli miten oli, tämä vuosi oli hyvä. Olkoon ensi vuosi entistä parempi!