tyhjät seinät

Ukki sanoi joskus, että minulla on kämpässä niin tiivistä, ettei tule yksinäinen olo. Se pitää paikkansa. Nyt kuitenkin poistin seiniltäni hyllyt ja taulut ja koko kämppä tuntuu kolkolta. Kotona kiinnittää huomiota pieniinkin muutoksiin. Tämä muutos pistää silmään valtavasti.

Peilit tuovat avaruutta. Otin peilin alas, koska seinä odottaa uutta maalia pintaansa. Tila pieneni valtavasti. Oikeastaan koko asunto on kutistunut jo lähes siihen mittaan, miltä muiden ihmisten kahdeksantoistaneliöiset näyttävät. Tilannetta ei yhtään helpota se, että tavarat pyrkivät pahvilaatikkoihin, joita sitten lojuu ympäriinsä. Elän kaaoksen keskellä.

Minulla on ollut monta asiaa, jotka olisin halunnut kirjottaa ylös. En kuitenkaan uskalla tehdä sitä. Koulu on muuttanut minua. Nykyisin mietin enemmän miten väärin kaiken voi ymmärtää ja millaisen kuvan annan sen takia maailmasta, jossa elän.

Sairaalan sisäiset asiat kuuluvat esiripun taakse.

Nice to be me

Viimeisimmät "I love to be me" - kokemukset:

- Minulle kerrottiin asioista avoimesti. Tätä rakastan aina.

- Moni kaveri tarjoutui muuttoavuksi ja käski pyytämään apuun. 

- Kävelin aulan läpi ja useampi ihminen huusi iloisesti "Kaisaaa!". Tunsin itseni julkkikseksi.

- Kierrätin lapsukaisia sairaalassa ja vastailin kysymyksiin. Tuli fiilis, että opettajan ammatti olisi sekin hieno. Lisäksi osasin vastata kysymyksiin paremmin kuin koskaan.

- Sain kiitosta siitä, että jaksoin sekaantua muiden asioihin ja kysellä henkilökohtaisia.

- Minulle hehkutettiin asioita tyylillä "sun täytyy kuulla tämä!". 

- Kävin ihanan absurdin ja hyväntuulisen keskustelun, joka sisälsi kummankin keskusteluosapuolen kehumista ja maailman ihmettelemistä. Tuntui, että voin kertoa juuri mitä ajattelen miettimättä onko se sopivaa, vaikken tuntenut keskustelukumppaniani juuri lainkaan.

- Moni ihminen vuodatti minulle asioitaan ja kiitti, kun jaksoin kuunnella. 

ylläriasunto

Kääk!

Olin totaalisesti unohtanut, että hakemukseni Ikituuriin, Suureen Torniin, on olemassa. Tänään sähköposti ilmoitti minulle, että minulle on varattuna sieltä asunto. Minulle! Voi mahoton paikka.

Olen tottumuksen myötä rakastunut syvästi nykyiseen itsemurhayksiööni. Kaikki on lähellä, kaikki on pientä, kaikki on tässä hetkessä ja vain minua varten. Pieni ihana koloni, joka rakastaa minua yhtä paljon kuin minä sitä. Opiskelijaboksi, joka ei koskaan petä missään tilanteessa. Miten tällaisen voi jättää taakseen?

Henkisen kamppailun tuloksena ja monen ihmisen rohkaisemana otin kuitenkin uuden, tuplaten isomman, kämpän vastaan. Yllättäen se hetki, jolloin koko elämä pitää laittaa pahvilaatikoihin, tuli heittäen muutaman vuoden lähemmäs.

Muutto on toisaalta puhdistava kokemus. Kaiken turhan voi heittää pois ja kodin rakentamisen voi aloittaa alusta. Minulle koti ei ole koskaan valmis: aina on jotain pientä, jonka voi vielä hieman paremmin järjestää. Nyt se kaikki aloitetaan kuitenkin tuoreelta pohjalta.

Tästä tulee jännittävä seikkailu!