elämää kaaoksen keskellä

Elämä on ajoittain kaaottista. Viime aikoina kaaottisuus on oleellisesti lisääntynyt lastentautien loppukirin takia. Tentti oli maanantaina, mutta täydellinen rentoutuminen tuntuu siitä huolimatta vaikealta. Tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain, olla jossain tai ylipäätä edes ajatuksen tasolla suunnitella jotain. Kavereihin olen pitänyt surullisen vähän yhteyttä. Yhteydenotot minun aloitteestani ovat huvenneet olemattomiin. Ajan (ja energian) puute on käynyt liiankin tutuksi tekosyyksi. Jälleen.

Tänään käräytin ruisleivän paahtimessa ja jogurttipurkin kannen hellalla. Lisäksi löysin pöydältäni puhtaan kupin, jonka olin ilmeisesti joskus ottanut esille aikeissa keittää teetä. En ilmeisesti kuitenkaan tehnyt sitä.

Ensi viikon Duplinin kurssimatka tulee tarpeeseen. Hetkeksi pois kaikesta tavallisesta.

Olin tänään katsomassa The Artistin. Hieno elokuva, suosittelen. Elokuvaa katsellessa tuli tosin mieleen muutama muukin elokuva, joka on tehty kauhistelemaan mykkäelokuvien ja äänielokuvien yhteentörmäystä. The Artist oli minun näkemistäni kuitenkin hienoin, vaikka idea sinänsä onkin vanha. Kuitenkin lähes koko elokuvan ajan minua häiritsi asia, joka normaalisti on täysin turhanpäiväinen: kuvan koko. Koko elokuva oli tehty kuten ennen muinoin (olettaisin) eli kokoon 4:3. Vanhan television kokoon. Ai että se ärsytti! Nykyään televisiotkaan eivät ole sen kokoisia, miksi siis väen vängällä tehdä elokuva vanhaan kuvasuhteeseen? Miten hienon tehokeinon siitä olisi saanut! Elokuvapätkät olisivat voineet olla 3:4, mutta elokuvan normaali maailma olisi voinut olla nykyisessä "tavallisessa" kuvakoossa. Äh.

"Sä et vaan ymmärrä taidetta!"
En niin. Olen pikkumainen ja minua ärsyttävät pienet asiat, sillä hyvä.

aiheesta eksymistä

Tarvitsisin uusia oppimistyylejä. Lukemisyritykset hairahtuvat turhan helposti sivupoluille.

Olen monesti miettinyt minkä takia ihmisillä on erilaisia napoja. Tiedättehän: toisilla napa on kuopalla, toisilla lähinnä rinkula, pullottavampi napa. Varsinaista vastausta tähän en tälläkään kertaa saanut, mutta sen sijaan löysin jotain ihan muuta. Navan tulkintaa! Olen joskus lainannut kirjan, jossa kerrottiin jokaisen ihmisen korvan olevan ainutlaatuisen muotoinen. Korvalehdistä pystyy kirjan mukaan päättelemään ihmisen luonteen. Tämän linkin mukaan myös navasta pystyisi päättelemään ihmisen luonteen. Olen utelias ihminen, joten olisin halunnut tulkita itseni napani avulla. Sääli, ettei minulla ole hajuakaan miltä esimerkiksi kysymysmerkkinapa näyttää.

Isorokko on englanniksi smallpox. Johtopäätös: koolla ei ole väliä, kunhan on joku koko.

Yleisin flunssan aiheuttaja on sarvikuonovirus.

Kävelin sunnuntaina pitkin tyksin käytävää ja vastaani tuli kuusi miestä stringeissä.

kärpäset etsivät palkintoja

Tänään uutisvirta kertoi minulle, että puutteessa olevat kärpäset juovat enemmän alkoholia. Jännittävää! Millähän tasolla tämä on sovellettavissa ihmisiin? Ja mitä mahdollisuuksia tuo tarjoisikaan! Seksi lisää tietyn neuropeptidin pitoisuutta aivoissa, jolloin kärpäset tuntevat itsensä tyydyttyneiksi eivätkä etsi muita itsensä palkitsemismuotoja. Jos peptidiä on vähemmän, kärpäset yrittävät palkita itseään esimerkiksi alkoholilla.

Ihmisillä on neuropeptidi, joka toimii hieman samalla tavalla. On olemassa aseksuaalisia ihmisiä, jotka eivät edes pyri etsimään kumppania itselleen (ainakaan seksin puolesta). Voisiko näillä ihmisillä samaisen peptidin pitoisuudet olla korkeammat kuin normaaliväestöllä? Ja juovatko aseksuaaliset ihmiset keskimääräistä vähemmän alkoholia? Tietysti voi olla, että ihmisille alkoholi ei toimi samalla tapaa palkintona, koska yhteiskunta vaikuttaa huomattavan paljon asenteisiin alkoholia kohtaan.

Voi mitä mahdollisuuksia! Neuropsykiatria on mielenkiintoista. Erityisen mielenkiintoista siitä tekee se, ettei siitä vielä tiedetä paljoakaan.

Tänään minun olisi pitänyt lukea. Paljon. En jaksanut. Ensin en jaksanut tehdä mitään, nyt minun tekisi mieleni tehdä mitä tahansa muuta paitsi opiskella. Lisäksi sähköposti kertoi, että olen ensi vuonnakin jälleen tuutori. Toivottavasti se oli hyvä ratkaisu. En ymmärrä miksei olisi.

En oikeastaan ymmärrä miksi lastentautien tentit ovat saaneet minut hermoilemaan lukemisesta. En hermoile opiskeluista juuri koskaan. Suurin ongelma taitaa tällä kertaa olla äärimmäisen huono keskittymiskyky. Voisin käyttää käytettävissä olevan ajan tehokkaasti lukemiseen, mutta sen sijaan selailen materiaalia enkä saa juuri mitään aikaiseksi. Mutta ei se mitään, onneksi täältä löytyy apu kaikkeen.

kehuja ja turhautumista

Tällä viikolla turhauduin omaan osaamattomuuteeni. Ärsytti, etten osaa asoita, joita pitäisi osata. Vielä enemmän ärsytti, etten siitä huolimatta pysty keskittymään opiskelemiseen.

Kuitenkin tämä viikko on muiden ihmisten osalta tarjonnut minulle lähinnä itsetunnon buustausta. Keskiviikkona minun soittoani kehuttiin kappaleessa, josta olen kaikkein epävarmin. Naistenpäivänä sain lukuisia kehuja niin ulkonäöstäni kuin luonteestanikin. Kehujen ylenpalttisuus hämmensi minua, mutta oli parasta itsetunnon kohotusta mitä voi saada.

Ihmisiä on helppo ilahduttaa. Naistenpäivä ei mielestäni ollut erityisen hyvä. Sitten sain prinsessakakkua, virkatun ruusun ja kehuja. Sen jälkeen koko päivä oli mielestäni ollut täydellinen.

Perjantaina luin sanan lautuma, josta mieleeni tuli Loituma:

mä hoidan, mä hoidan.

Kaveripiirini on rajoittunut. Kun kaveripiiri on riittävän homogeenistä, sitä helposti unohtaa millaisia ihmisiä kaveripiirin ulkopuolelta löytyy. Eilen minua kehuttiin kamalasti, koska osasin tulostaa 66 A4-kokoista siluettikuvaa. Vau. "Mistä sä löysit niitä?" KVG.

No, tätä ajatellessani tajusin, että osa ihmisistä on hirveän huonoja tietokoneiden kanssa. Itse omistan niin monta kaveria, jolta kysyä neuvoa pattitilanteessa, että unohdan helposti, että itse osaan käyttää koneita keskimääräistä kätevämmin. Kysy ja opi taktiikka toimii. Loppuen lopuksi kyse on vain yrityksestä. Haluan tehdä jotain, joten etsin keinon, millä tehdä se. Keksi idea ja toteuta se. Samaa taktiikkaa käytän ompelemisessa. Muut tekee sitä, mitä ne osaa, minä teen mitä haluan. Yleensä lopputulos on mukiinmenevä.

Olen huomannut myös, ettei perusosaamiseen kuulu myöskään ompelutaitoja, ruoanlaittotaitoa tai juurikaan taitoja musiikin saralla. En ole kuvitellut taitojeni olevan mitenkään erikoisia, mutta muiden osaamattomuuden katsominen on saanut minut arvostamaan taitojani enemmän. Vaikka edelleen väitänkin, että kyse on vain yrityksestä. Jos uskaltaa kokeilla, oppii matkan varrella hyödyllisiä taitoja.

Tarkoituksenani ei ole vähätellä muita ihmisiä. Eiliset kohteliaisuudet ja tämän päivän auringonpaiste vain saivat minut hetken verran arvostamaan itseäni.

Kyse on mukavuusalueista. Kun jotain konkreettisesti tehdään, osaan toimia ja tunnen olevani omalla kentälläni. Mutta kun keskustelu kääntyy elokuviin, näytteliöihin, historiaan, politiikkaan tai ylipäätään yleissivistykseen, en osaa sanoa juuta enkä jaata (tai lähinnä osaan sanoa "juu" ja "jaa"). Saatan vaikuttaa tyhmältä, mutta ainakin osaan tehdä itselleni pupun korvat.