Tänään ärsytti. Meille kerrottiin ensimmäistä kertaa koko opintojen aikana mistä opinnot todella koostuvat. Ilmeisesti osittain tämä johtui muutoksista, osittain epäselvyydestä. Selvisi, että tutkintovaatimuksiin tarvittava opintomäärä saavutetaan jo pakollisilla opinnoilla. Koko lääkiksen ajan meille on toitotettu, että valinnaisia tarvitaan 0-30 pistettä syventävän opinnäytetyön laajuudesta riippuen. Sama viesti on myös kerrottu tuutorikoulutuksessa jokaisena neljänä kertana, kun olen sen käynyt.
Ärsyyntyminen ei johtunut siitä, että olisin tämän tiedon valossa tehnyt vähemmän valinnaisia kursseja. Tuskin olisin. Kyse on siitä, että olisin halunnut itse valita tekeväni puolen vuoden opintomäärän ylimääräistä enkä luulla sen olevan pakollista. Lisäksi infon pitävät tädit antoivat ristiriitaista tietoa opinto-oppaaseen verrattuna. Hm!
Olen pitänyt meidän opinto-ohjausta korkeassa arvossa. Tähän mennessä se on toiminut hyvin joka tilanteessa eikä minulle ole ikinä tullut mitään ongelmia. Ei toisaalta tullut nytkään. Ärsytyskin lähti luentotaukokaljalla, mikä oli oikeastaan vain hauska kokemus, jota ei ole tullut ennen harrastettua. Eikä kukaan edes narauttanut, vaikka luennoilla onkin nollatoleranssi alkoholin suhteen (ja kollegiaalinen narautusmahdollisuus).
Meillä on jäljellä kuusi viikkoa intensiiviopetusta. Valmistuminen lähenee uhkaavasti. En oikein tiedä mitä ajatella siitä. Aikaisemmin se ahdisti, nyt ei enää niin paljoa. Se tuntuu kuitenkin kamalan vieraalta ajatukselta. 18 vuoden opiskeluputki on pian ohi. Sitten hypätään kai työputkeen. Onneksi vieläkään ei tarvitse päättää mitä tekee isona.
