sukuhistorian salaiset kiemurat

Miten sinun vanhempasi ovat tavanneet? Miten isovanhempasi ovat tavanneet? Mikä johti sukunne tilanteeseen, jossa nyt ollaan? Mistä sukusi on parsittu kasaan?

How I met your mother on hieno sarja. Sarja, joka kertoo yhden miehen (ja samalla vähän muidenkin) historian. Miten hän tapasin vaimonsa. Jäin pohtimaan omaa taustaani. Tiedänkö lopulta yhtään mitä on tapahtunut ennen minua? Aika vähän.

Ala-asteella meidän piti kysyä vanhemmiltamme miten he ovat tavanneet ja kertoa se sitten lyhyesti koko luokalle. Joskus meidän piti myös piirtää sukupuu, jossa olisi vähintään vanhempiemme ja isovanhempiemme sisarukset. Silloin tehtävät eivät tuntuneet mitenkään erityisiltä. Nyt ymmärrän miten hienoja nämä tehtävät olivat. Tarkoituksena oli herättää keskustelua. Nyt paneutuisin vastaavanlaiseen tehtävään suuremmalla energialla.

Ystäviltä tulee kysyttyä erilaisia asioita kuin sukulaisilta. "Missä te tapasitte?" "Ajattelitko koskaan opiskelevasi jotain muuta?" "Miten sinä sinne töihin päädyit?" Jotenkin sukulaiset olettavat tietävänsä toisistaan kaiken tarpeellisen puolin ja toisin. Miten paljon sukuhistoriaa on haudattu unohduksiin vain koska ei tullut koskaan puheeksi?

elokuvan innoittamana

Tämän päivän elokuvaksi valitsin Coco avant Chanelin. Leffan takia minulle tuli halu ommella ja panostaa ulkonäkööni ja pukeutumiseeni ylipäätä. Sitä kun niin kovin harvoin jaksan tehdä. Minun on jo pitkään ollut tarkoituksena ommella iltapuku, täytynee toteuttaa se lähiviikkoina.

Minulle tuli myös tunne, että en halua ikinä tulla katkeraksi. En halua, että minä olisin vanhana se, jota harmittaa menneisyys ja menetetyt mahdollisuudet. Eniten toivon elämältäni juuri sitä, että voin olla siihen tyytyväinen. Toivon, että voin katsoa taakseni ja todeta eläneeni hemmetin hienon elämän. Elokuvat ovat yleensä ennustettavia. Jos jotakin tärkeää asiaa päätetään lykätä vaikka vain päivälläkin eteenpäin, se ei yleensä tapahdu ollenkaan. Välissä on onnettomuus, yllättävä tapaaminen tai epätodennäköinen, mutta mahdollinen, tapahtuma. Elokuvissa ei koskaan saisi lykätä mitään tuonnemmaksi.

Miten paljon asioita minä olen lykännyt kauemmas? Monia. Olen priorisoinut, siirtänyt tapaamisia, jättänyt mahdollisuuden käyttämättä tai muuten vain päättänyt odottaa jonkun asian suhteen. Jos eläisin elokuvassa, olisin tappanut useita ihmisiä. Toisaalta olen myös aina käyttänyt jonkun toisen mahdollisuuden sen sijaan. Elämä on valintoja.

Jos eläisin elokuvassa, katsoja kiinnittäisi huomiota sanomatta jätettyihin kohteliaisuuksiin. Asioihin, joita en tullut sanoneeksi. Miten harvoin sitä loppuen lopuksi kertoo muille, että pitää heistä. Harvoin tulee kiitettyä siitä, että joku sattumalta piristi yllättävän paljon tai sanoi jotain sellaista, joka juuri nyt sanottuna tuntui täydelliseltä. Pitäisi muistaa sanoa ihmisille enemmän positiivisia asioita.

Minulta kysyttiin olenko koskaan ajatellut vaatetusalaa. En vakavissani. En juuri ole miettinyt uravalintaani kovinkaan pitkään ennen kuin tein valinnan. Jos minulla olisi aina ollut tapana miettia asiat loppuun asti, olisinko päätynyt jollekin toiselle alalle? Mahdollisesti. En sano, että tämä vaihtoehto olisi huono, päinvastoin, mutta se on yksi vaihtoehto muiden joukossa.

Olen talovahtina. Hain jääkaapista viiniä ja istahdin sohvalle katsomaan leffaa. Perjantai-ilta. Yhtäkkiä minusta tuntui, että juuri tällaista elämää tulen joskus viettämään. Istumaan iltaa vain viinilasi seuranani. Pidän iltaa kuitenkin hyvänä. Arvostan mutua. Tänään minulla oli vahva tunne, että pitää lähteä Ruskolle, vaikka olisin hyvin voinut tulla vasta huomenna. Sain kutsun, josta minun piti tämän vuoksi kieltäytyä (koska en enää ollut kotona). Hetken se harmitti, mutta luotan silti itseeni. Tänne piti tulla, sillä hyvä. Vaikken tiedä edes miksi. Jokatapauksessa on aina ihanaa, että joku soittaa ja pyytää mukaan, vaikka en edes pääsisi paikalle.

Sade ropisee ikkunaan! <3

internet says no.

Päätin, että tänä viikonloppuna opiskelen. Ajatus oli naurettava jo lähtökohtaisesti. Viikonloppu meni kaikkea muuta tehdessä, joten eilen päätin ryhdistäytyä. Internet oli erimieltä. Päätin kuunnella Amélien soundtrackia taustalla. Se oli virhe. Tämän seuraksena etsin ja löysin kasan nuotteja enkä luonnollisestikaan voinut olla soittamatta niitä. Tänään selasin sivustoa lisää ja löysin lisää nuotteja. Kaivoin itselleni kuopan, jossa en osaa opiskella.

Joka tapauksessa löysin uudelleen ihania kappaleita, tässä yksi. Yann Tiersenin musiikki on tavattoman hienoa. Sunnuntaimusiikkia.



Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin!