Viikset, jotka puhkaisivat taivaan

"Virheissä on melkein aina jotain pyhää. Älä koskaan yritä korjata niitä. Päinvastoin, rationalisoi ne, ymmärrä ne perin pohjin. Sen jälkeen voit onnistua ylevöittämään ne. Geometriset pohdiskelut johtavat kohti utopiaa eivätkä edistä erektioita. Eihän geometrian kanssa puuhailevilla seisokaan juuri koskaan." Salvador Dali

Luen nykyisin liian harvoin. Monta kirjaa on jäänyt kesken ja odottamaan parempia aikoja. Ei ole ollut mielenkiintoa tai aikaa. Alkuvuodesta luin kirjan kuutta sivua vaille loppuun. Jotenkin unohdin sen hyllyyn enkä ole lukenut mitään. Sitten löysin vanhan ystävän, johon minun on pitänyt tutustua uudelleen jo pitkään. Neron päiväkirja, Salvador Dalin päiväkirja. Luin sen muistaakseni joskus yläasteikäisenä. Etsin sitä joskus kirjakaupasta, mutta en löytänyt. Nyt se moikkasi minua kaverin hyllystä ja pyysi ottamaan mukaansa.

Luetut kirjat tuntuvat minusta ystäviltä. Ne muistuttavat ajasta, jolloin ne luki. Paikoista, joissa niitä on lukenut. Keskusteluista, joita kirjan pohjalta on käynyt. Parhaita ovat kirjat, jotka ovat sen verran omituisia, että niistä on puhunut monelle. Tässä suhteessa Neron päiväkirja on täydellinen! Se muistuttaa ajasta, jolloin rakastin kaikkea hullua, erikoista ja outoa. Se on juuri sopivan erikoinen kirja, joka on kuitenkin ymmärrettävä.

En ole aikoihin istunut yksin kahvilassa ja lukenut. Tänään istuin yksin ravintolavaunussa ja luin. Pitäisi useammin pysähtyä ja olla ilman kymmentä virikettä ja kiireen tunnetta. Jotenkin vain aina tuntuu olevan niin kiire joka paikkaan ettei ehdi pysähtyä.

Tällä viikolla leikin myös oikeaa yliopisto-opiskelijaa ja kävin ensimmäistä kertaa lukemassa yliopiston pääkirjastolla. Tässä vaiheessa opintoja on hyvä löytää paikka, jossa pystyy keskittymään muita paikkoja paremmin. Enää yksi tentti jäljellä!

Dali kirjoitti ensimmäisen kirjallisen tuotteensa seitsenvuotiaana:
" Lapsi on kävelyllä äitinsä kanssa kesäkuisena yönä. Tähdenlentoja putoaa satamalla. Lapsi poimii yhden ja sulkee sen nyrkkiinsä viedäkseen sen mukanaan. Kotiin saavuttuaan hän asettaa tähden yöpöydälle ja juomalasin nurinpäin sen suojaksi pitääkseen aarteensa tallessa. Seuraavana aamuna herättyään hän parkaisee kauhusta: mato on yön aikana syönyt hänen tähtensä!"

Opinto-ohjaus on tärkeää.

Tänään ärsytti. Meille kerrottiin ensimmäistä kertaa koko opintojen aikana mistä opinnot todella koostuvat. Ilmeisesti osittain tämä johtui muutoksista, osittain epäselvyydestä. Selvisi, että tutkintovaatimuksiin tarvittava opintomäärä saavutetaan jo pakollisilla opinnoilla. Koko lääkiksen ajan meille on toitotettu, että valinnaisia tarvitaan 0-30 pistettä syventävän opinnäytetyön laajuudesta riippuen. Sama viesti on myös kerrottu tuutorikoulutuksessa jokaisena neljänä kertana, kun olen sen käynyt.

Ärsyyntyminen ei johtunut siitä, että olisin tämän tiedon valossa tehnyt vähemmän valinnaisia kursseja. Tuskin olisin. Kyse on siitä, että olisin halunnut itse valita tekeväni puolen vuoden opintomäärän ylimääräistä enkä luulla sen olevan pakollista. Lisäksi infon pitävät tädit antoivat ristiriitaista tietoa opinto-oppaaseen verrattuna. Hm!

Olen pitänyt meidän opinto-ohjausta korkeassa arvossa. Tähän mennessä se on toiminut hyvin joka tilanteessa eikä minulle ole ikinä tullut mitään ongelmia. Ei toisaalta tullut nytkään. Ärsytyskin lähti luentotaukokaljalla, mikä oli oikeastaan vain hauska kokemus, jota ei ole tullut ennen harrastettua. Eikä kukaan edes narauttanut, vaikka luennoilla onkin nollatoleranssi alkoholin suhteen (ja kollegiaalinen narautusmahdollisuus).

Meillä on jäljellä kuusi viikkoa intensiiviopetusta. Valmistuminen lähenee uhkaavasti. En oikein tiedä mitä ajatella siitä. Aikaisemmin se ahdisti, nyt ei enää niin paljoa. Se tuntuu kuitenkin kamalan vieraalta ajatukselta. 18 vuoden opiskeluputki on pian ohi. Sitten hypätään kai työputkeen. Onneksi vieläkään ei tarvitse päättää mitä tekee isona.

Wikipedia - tylsyyttä vastaan, tiedon puolesta!

Päivystyksessä on jälleen hiljaista.

A. Einstein oli lapsena kielellisesti perfektionisti. 7-8-vuotiaaksi asti hän kuiskasi ensin itselleen kaikki lauseet ennen kuin sanoi ne julki.

Kaimapelini kaisa eli karoliina on biljardipeleihin kuuluva peli, johon kuuluu 5 palloa, ja jonka pisteenlasku on äärimmäisen monimutkainen. Pisteenlaskuun kuuluu nakkeja.

Ennen vanhaan Suomessa juhlittiin kekriä eli sadonkorjuunjuhlaa. Tuolloin myös vainajat kutsuttiin syömään lammaspataa. Kirkko kuitenkin kielsi niin kekrin kuin lammaspadan syömisen, koska näki nämä syntiseksi. Kirkonpelossa ihmiset söivät lammaspataa navetoissa.

Che Guevara harrasti aikoinaan valokuvausta. Hän oli myös intohimoinen pyöräilijä: hän matkusti motoroidulla pyörällä.

J.R.R. Tolkienin syntymäpäivä on tänään.

Hyvää uutta vuotta!

Päivystys ei ole minua varten. Tästä huolimatta lauantai- ja tiistaiaamun välillä vietän siellä 45 tuntia. Onneksi en sentään ole hoitovastuussa.

kahviteema

Tänään herätessä pää särki ja ilmassa tuoksui kahvi. Jäljitin päänsäryn johtuvan kahvin puutteesta ja tilanne helpottikin heti ensimmäisen kupillisen jälkeen. Kun avasin joulukalenterin, huomasin päivän luukun pohtivan kahvia. Niinpä päätin kerto teille asioista, jotka kahvi tuo minun mieleeni.

Aamuinen kahvintuoksu sai minut muistelemaan niitä monia kertoja, jolloin O on tuonut minulle kahvin sänkyyn. Paras kerta näistä lienee eräs juhannusaamu, jolloin nukuin riippumatossa ja noin kahden tunnin unien jälkeen O toi minulle kupillisen kahvia ja nauroi, etten ollut laittanut viestilappuuni tarkennusta milloin minut saisi herättää. Olin nimittäin jättänyt kahvinkeittimen viereen lapun "tulkaa herättämään, kun on kahvia", joten O toi minulle aamukahdeksalta kahvia. Lisäksi viime kesänä sain asuntoautoreissulla kahtena viikkona joka aamu kahvikupposen sänkyyn. Parhautta!

Vielä kuusi vuotta sitten en juonut kahvia nimeksikään. Muistaakseni silloin joulun tienoilla opettelin juomaan kahvia, koska kahvi maistui hyvältä suklaakonvehtien kanssa. Konvehdit loppuivat, kahvi ei. Jossain vaiheesa kahvin juonti lisääntyi ja nyt kuluu harvemmin päivääkään ilman kupillista. Nykyisin huomaan olevani se, joka tyhjentää kahvipannun, kun muut eivät enää kahvia kaipaa.

Kahvikupit tuovat myös muistoja mieleen. En ole koskaan pitänyt liian pienistä kupeista. Vuosijuhlilla Turun linnassa oli noin puolen desilitran kupit. Minua harmitti, koska tiesin, että siinä tilanteessa santsikuppien saaminen olisi vaikeaa. Nelisen vuotta sitten join kahvia n. kahden desilitran kupeista. Silloin minulla oli yksi kuppi, jonka sain, koska silloin minulle tärkeä ihminen näki kupin minun kahvikupikseni sopivana. Sittemmin siirryin puolen litran kahvikuppiin ja tuo pieni kuppi jäi käyttämättä. Nyt tuo kuppi on jo päätynyt luonnollisen poistuman uhriksi.

Etsin pitkään täydellistä mukia. Viime kesänä löysin sen. Minulle täydellinen muki oli Risto Hämäläisen tekemä punaoranssi muki. Se oli hyvä ostos, sillä sen jälkeen lopetin muiden mukien etsimisen. Tuon Minun Mukini jälkeen en ole ostanut yhtään mukia.

Lämmin kuppi kädessä rentouttaa. Kahvin juonti assosioituu minulla vain hyviin muistoihin. Kahvia on hörpitty sukulaisten luona pienistä kupeista herkkujen kera. Kahvin puutetta ollaan yhdessä haikailtu moneen otteeseen. Kahvikupin ääressä ollaan parannettu maailmaan. Santsikuppi kahvilassa on piristänyt päivää. Kahvi ja suklaa on pysäyttänyt kiireisen päivän ja laukaissut stressin. Kahvi on saanut silmät pysymään auki, vaikka yö on kulunut juhliessa ja pakollinen luento on painanut päälle.

Kahvi. Päihde, josta en hevillä luovu.

mokan päivä

Hyvää kansallista epäonnistumisen päivää!

Tänään päiväni on ollut onnistunut, sillä erittäin moni asia, jota yritin, epäonnistui jollain tasolla. Ei kuitenkaan kovin pahasti, joten näkisin, että epäonnistumisen päiväni on varsin onnistunut! Mielestäni tarvitsemme enemmän päiviä, jolloin saa vapaasti epäonnistua. Se tosin olisi epätehokasta, sillä epäonnistumisten jälkeen annoin itselleni luvan puhua puhelimessa ja koneilla lopun päivää.

Tänään luin väitteen, että Suomen rikoslaissa ennustaminen on ollut kiellettyä aina vuoteen 1999 asti. Repikää siitä!

Haluan tällaiset, mutta en tiedä mistä niitä saa:

tuplaneliöiden sisäpuolelta

Uusi uljas asunto! Ollut jo yhdeksän päivää, mutta enpähän ole saanut hehkutettua. Mikään ei vielä ole oikein löytänyt paikkaansa, mutta kiirettä en toisaalta jaksa asian suhteen pitääkään. Tie sängyn, jääkaapin ja ulko-oven välillä on raivattu vapaaksi, se riittää toistaiseksi.

Olen ylläpitänyt naapurisopua hienosti! Ensi töikseni laitoin vihaisen lapun hissiin, että kuka on vienyt minun varastokoppini. Yhden virallisen huoltomiehen lähettämän sähköpostin ja kuuden päivän jälkeen sain soiton, että varastohäkkini on pian tyhjä. Hienoa. Tämän lisäksi seinänaapurini kuulemma vihaa haitarimusiikkia (tai ainakin minun soittoani). Hän kertoi sen facebookissa, minä kuulin sen kavereiden kautta. Onneksi olkoon! Elämäsi tulee olemaan helvettiä!

Täällä tuntui heti kodilta. Se saattoi johtua kamalasta määrästä tavaraa tai ympäröivistä ihmisistä. Sain muuttoavuksi laskujeni mukaan 22 ihmistä. Tunnen ihania ihmisiä! Lisäksi ikkunastani näkyy posankka mikä on tietysti äärimmäisen hieno yksityiskohta.

Muuton yhteydessä tavarahävikki oli yllättävän pientä. Toinen bonsai otti tosin nokkiinsa ja tiputti lehtensä. Se saattoi johtua siitä, että en muistanut kastella sitä viikkoon. Mokomakin nirppanokka, taistelubonsai vain innostui pienestä kuivasta kaudesta.