tiistai 31. heinäkuuta 2012

love and hate

Rakastan helposti ja kokonaan aukeavia pokkareita.

Vihaan asioita, jotka pitäisi tehdä riittävän usein, mutta joita ei tule tehtyä juuri koskaan.

Rakastan sitä, että minuun luotetaan ja minulle kerrotaan asioita. Sitä, että tiedän enemmän kuin minun oletetaan tietävän. Vihaan sitä, että asioita kierrellään eikä niistä puhuta suoraan.

Vihaan vihjailua, joka pakottaa kysymään lisää.

Vihaan sitä, että minut jätetään ulkopuolelle.

Rakastan hulluja ideoita ja niiden toteutusta.

Rakastan värejä. Kotini pölykin on punaista.

Vihaan sitä, ettei päätöksiä osata tehdä.

Rakastan intohimoa. Sitä, että ei malta laskea kirjaa käsistään. Sitä, että haluaisi soittaa samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan ja oppia sen jokaista piirrettä myöden. 

Vihaan sitä, etten osaa puhua asioista riittävästi.

Rakastan ansaittuja kehuja. Vihaan sitä, etten itse osaa kehua. 

Rakastan sitä, ettei olekaan ainoa, vaikka luuli niin, ja joku kertoo sen.

Vihaan sukkien järjestämistä pyykkinarulle.

Rakastan ukkosta. Rakastan isoja pisaroita ja sateen ropinaa. Rakastan sitä, että joku muu on yhtä hullu lähteäkseen juoksemaan sateeseen kanssani.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

tekniikan maailma

Tekniikan jumala varmasti vihaa minua. Se johtuu todennäköisesti siitä, etten käsittele elektroniikkaani mitenkään äärimmäisen huolellisesti. Puhun sille tosin usein. Kasvit pitävät puhumisesta, elektroniikasta en tiedä.

Kaksi kuukautta sitten ostamani kamera ei toiminut niinkuin pitäisi. Ajoittain se jumiutuu täysin. Vein sen takuukorjaukseen. He todennäköisesti eivät löydä vikaa laisinkaan, koska se on ajoittainen, ja saan takaisin kamerani sellaisenaan, hyvällä tuurilla hymyn kera. Siinä on todennäköisesti ajoittainen kosketushäiriö.

Tietokoneeni sammuu välillä itsekseen. Ei kovin usein, mutta välillä, ikäänkuin varoitukseksi. Muun ajan se on lähinnä hidas.

Yritin päivittää kännykkääni. Lopputuloksena se ei enää mennyt päälle. Näin tilanteen toivottomana ja paiskoin kännykkää useita kertoja asfalttiin saadakseni piirilevyn esiin (koruiksi, tiedäthän).

Tekniikan jumala ilmeisesti suivaantui vihamielisen näköisestä käytöksestäni. Kiitokseksi tietokoneeni hiiri lopetti toimintansa. Tietokoneen oma hiiri ei ole enää puoleen vuoteen toiminut niinkuin sen kuuluisi. Lisäksi, jos kannettavan oman hiiren laittaa pois päältä, myös näppäimistö lopettaa toimintansa seuraavan käynnistyksen yhteydessä. Toivon hiiren kuitenkin vielä elpyvän.

Saab ei ole pelkästään minun käytössäni, mutta siitä hajosi akkulaturi. Tästä asiasta en ymmärrä juuri mitään.

Näiden lisäksi omistan seuraavaa elektroniikkaa: radion (toiminut moitteettomasti ainakin vuodesta 2003 lähtien), telkkarin (se on toiminut omalla logiikallaan koko ajan), NES:n (ne ovat onneksi lähes kuolemattomia), pakastimen (tehty todennäköisesti 80-luvulla, toimii), lamppuja sekä jääkaapin, hellanlevyjä sekä uunin, jotka eivät varsinaisesti ole minun.

Tänään mietin hetken mitähän tekisin elämälleni. Päätin siivota. En elämääni, mutta kaapin. Syvempi pohdinta siirretty jälleen tulevaisuuteen.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Musiikkia ja haasteita

Minulla on kaksi ohjelmaa, jotka haluaisin joka vuosi nähdä. Kultainen ja Hopeinen harmonikka sekä Primus Ikaalinen. Vuosi sitten yle kuitenkin päätti, että ohjelman filmatisointi ja lähettäminen on turhan kallista. Onnekseni kuitenkin ranskalainen nettitv kuitenkin filmasi ja lähetti ainakin Primus Ikaallisen livenä.

Ihmisluonto on kuitenkin ihmeellinen. Olin jo hyväksynyt, etten näe kisoja. Nyt, kun nään, harmittaa vietävästi. Kuva on nimittäin äärimmäisen epätarkka ja ääni huonolaatuista. Surullista. Lähinnä muistaa, miksi harmitti niin vietävästi, ettei yle enää näytä kisaa.

Vaan valitus sikseen. Mulla on loma!


Päätin pitää vegaaniviikon. Maidosta luopuminen on yllättävän vaikeaa, mutta yritän silti. Loppuen lopuksi suurin ongelma muodostuu, kun lähtee porukalla jonnekin. Vegaanina saisi aina olla se, joka toteaa, ettei mistään saa sopivaa ruokaa. Erityisesti kuin pelkästään jo lihattoman ruoan löytyminen ei edelleenkään ole itsestään selvyys esimerkiksi sairaalan ruokaloille. Toisaalta tavoitteeni olikin nimenomaan kartoittaa mistä kaikesta pitäisi luopua, jos olisi vegaani. Omat eväät tulisivat ainakin tutuksi, veikkaan. Mutta koska haastoin itseni, niin tämän kuuluukin olla edes hieman haastavaa.