kysymysparvi.

Olisitko kiinnostunut?

Seikkailisitko kanssani vaihtelevasti yli maiden ja merien?

Muistaisitko vanhoja keskusteluja?

Tulisitko kanssani moshpittiin?

Olisitko siellä, missä lupasit olla?

Innostaisitko minut aktiiviseksi?

Kertoisitko minulle, jos suuntavaistoni on pettänyt?

Tekisitkö kanssani lumiukon?
Saisitko minut riitelemään?

Antaisitko minulle tilaa?

Uskaltaisitko ottaa ohjat?

Puhuisitko kanssani kaikesta?

Ymmärtäisitkö minua?

Osaisitko kysyä?

Olisitko olkapääni, vaikka en osaisi pyytää?

Saisitko minut pysähtymään?

elokuvamaailman ihmetyksiä

Miksi elokuvissa pitäisi käydä jonkun kanssa? Minusta on kiva käydä elokuvissa ihan vain itseni kanssa. Silloin ei tarvitse miettiä ylipuhuiko toisen elokuvaan, josta hän ei pidä yhtään. Silloin voi vain olla nobody kaikkien muiden nobodyjen rinnalla. Ei tarvitse olla mitään, voi vain tuijottaa elokuvaa. Silti sain osakseni ihmettelyä siitä, että menin elokuviin yksin.

Menin katsomaan Puun. Ihan vain ja ainoastaan siksi, että satuin kuuntelemaan sen sound trackkia ja vielä huomaamaan tämän asian. Kyseessä oli tyttöjen leffa. Kaikki paikalle saapuneet miehet vaikuttivat tulleen parisuhteen pakottamina. Yksi pariskunta keskusteli siitä, että mies olisi voinut mennä samaan aikaan katsomaan Vareksen. Toisella pariskunnalla oli jo lähes riidan ainekset kasassa, kun mies ei jaksanut kaivaa lippuja esiin ja kehoitti istumaan minne hyvänsä (riville ei kuitenkaan tulisi ketään muuta). Kolmas pariskunta kritisoi elokuvan mainoksia: lippu maksaa yli kympin, luulisi sillä hinnalla saavan mainoksettoman elokuvan! Niin, olihan meitä paikallakin ainakin kymmenkunta.

Itse pidän mainoksista ennen elokuvaa. Ne virittävät tunnelmaa ja niiden aikana ehtii syödä karkit pois.

Elokuvan loputtua kukaan ei liikkunut eikä puhunut. Kaikki olivat hiljaa paikoillaan aina siihen asti, kun teksteissä luki "No animals or trees were harmed during the making of this film." Yleensä kaikilla on aina kauhea kiire pois salista. Nyt kenelläkään ei ollut mitään kiirettä minnekään. Kukaan ei halunnut rikkoa tunnelmaa.

Kotimatkalla näin miehen, joka leikki koiransa kanssa Aurajoen jäällä. Kukaan, joka on niin antaumuksella mukana koiransa leikeissä, ei voi olla kovin paha.

numerokoodeja

Kolme.
Kolme on hyvä numero. Kolme on enemmän kuin kaksi, mutta vähemmän kuin neljä. Kaksi on vasta pari, neljä on jo kaksi paria. Kolme on hyvä numero kirjan osille. Trilogia. Kaksi on liian vähän. Neljä on ihan sama kuin mikä tahansa muu numero. Kolme on turvallinen. Meitä on kolme. Kolme on jousimiehen onnennumero. Kolme on helppo valinta, ilmeinen valinta.

23.
23 on turvallinen numero. 23:sella pääsi joskus kotiin, siitä tiesi minne se on menossa. 23. oli joskus tietty päivä. 23 ei petä koskaan, 23 tuo rauhallisen ja turvallisen olon.

21.
21 on numero, josta ei tiedä minne se on menossa. 21 aiheuttaa levottomuutta.

24.
Jack Bauer. 24 on joulu ja syntymäpäivä. 24 on jaollinen monilla luvuilla, 24 on helppo luku. 12 on merkityksellinen, koska se on puolet 24:stä. 24 on koti.

88. Minä ja muut.

86. O.

92. Jones.

87, 85, 91, 84. Kaikki ovat joku. Parittomiin numeroihin on vaikeampi luoda intiimiä suhdetta. En osaa suhtautua parittomiin numeroihin samalla helppoudella.

17-22. Nainen parhaassa iässä.

19. Ikuinen ikä.

5. Numero, jolla muihin numeroihin on helpompi suhtautua. Viidellä jaollinen. Viidellä jaollisuus tekee asioista helpompia. Tästä syystä 25 on myös hyvä numero.

Eikö ole erikoista, miten numeroihin luo suhteita? Jotkut numerot ovat turvallisempia ja parempia kuin toiset. Toiset numerot ovat tutumpia kuin toiset. Toisiin numeroihin luottaa helpommin kuin toisiin. Eikö ole erikoista, että saatan joskus tehdä hyvinkin tärkeän päätöksen sen perusteella, että aikoinaan menin kotiin bussilla numero 23, koska en tiennyt mitä reittiä numero 21 kulki?

"Ja paskat, kaks sataa!"

oppiputken uumenista

Tänään opin seuraavaa:

Lentokoneessa kannattaa olla kännissä. Selvinpäin auttamisvelvollisuus velvoittaa ilmottautumaan lääkäriä huhuiltaessa. Mikäli menee auttamaan, saattaa vahingossa tehdä virheen, mikä johtaa kivitykseen, kaulan katkaisemiseen tai muuhun vastaavaan.

Kandin ei vielä tarvitse olla lentokoneessa kännissä.

Laillistettu lääkäri ei saa harjoittaa homeopatiaa tai muutakaan huuhaa-lääketiedettä. Tästä putkesta valmistuu ainoastaan ihmisiä, jotka harjoittavat koululääketiedettä. Mikäli haluaa harrastaa huuhaa-lääketiedettä, ei saa enää toimia lääkärinä.

Kandi saa kuitenkin puoskaroida. Nyt, jos koskaan!

Lääkäri on nimikkeenä suojattu, mutta vuorineuvos tai tohtori ei. Saan esiintyä vuorineuvoksena, vaikka en maksaisikaan siitä maltaita, ja saan esittäytyä tohtoriksi, vaikken tohtori olisikaan. Lisäksi Yhdysvalloissa voi ostaa papin arvon, joka on voimassa Yhdysvalloissa. 

Lisäksi pitää omistaa yhdinase tai vastaavaa, jos haluaa olla välittämättä muiden laeista.

Olen oppinut.

muutoksen tuulet

Jos saisit muuttaa yhden asian, mikä se olisi?

Asia voisi olla mikä tahansa: jotain itsessäsi, jotain menneisyydessä tapahtunutta, jonkun ihmisen suhtautumisen tai tunteet... Mitä tahansa! Mutta saisit muuttaa vain yhden asian, mikä se olisi? Muutos olisi pysyvä eikä sitä voisi perua. Muutos olisi juuri sellainen, miksi sen sanot, mutta se saisi koskea vain yhtä asiaa. Tietäisitkö sinä, mitä haluaisit?

Pohdiskelun jälkeen päädyin siihen, että korjaisin silmäni. Haluaisin, että näkisin täydellisesti. Näin muutaman vuoden riittävän täydellisesti, mutta en oikeastaan osannut arvostaa sitä tarpeeksi. Nyt, kun näkö menee vain huonompaan suuntaan, minua oikeasti harmittaa. Haluan nähdä. Haluaisin nähdä ilman laseja. Tiedän toki, että laserleikkaus on keksitty, mutta ei se ole sama asia. Leikkauksen jälkeen minulla ei ole takuita, että näkisin lopun ikääni täydellisesti.

Minulle sanottiin kerran, että olisin nätimpi ilman laseja. Vaikka kyseessä oli kohteliaisuus, olisin mieluummin jättänyt sen kuulematta.

Tekisitkö muutoksen, jos olisi 30% mahdollisuus, että kaikki menisi huonompaan suuntaan? Jos olisi mahdollisuus, että kuolet muutokseen? Miten suuren riskin olisit valmis ottamaan muutoksen saavuttaaksesi? Mitkä kertoimet ylittäisivät kipukynnyksesi?

Itse en lähtisi muutokseen, jos mahdollisuus sokeutumiseen olisi realistinen. Minulla on nyt asiat oikeasti aika hyvin, ei minun tarvitsisi ottaa riskiä, jotta asiat olisivat ehkä hivenen paremmin. Minä pärjään näinkin.

Koko ajatus lähti tällä kertaa siitä, että selkää särki. Ajatuksesta, että joku korjaisi sen. Tiedän kuitenkin säryn loppuvan jumpalla, joten selkä, lantio tai jalkani eivät päässeet muutoslistalle. Loppuen lopuksi totesin eläväni varsin onnellista elämää, koska en keksinyt juuri mitään muuta muutettavaa. Uskon edelleen, että terveys on yksi tärkeimmistä asioista jollei tärkein.

Kävin tämän ajatusketjun eilen enkä varastanut edes seuraavaa. Ajattelemme vain samoja asioita. Seuraavaksi jäin nimittäin pohdiskelemaan minkä yhden aistin jättäisin, jos kaikista muista pitäisi luopua. Tuntoaisti on luonnollisesti elämisen kannalta jokseenkin välttämätöntä (kipuaisti kumminkin), mutta jos turvallisuus olisi turvattu, niin - ironista kyllä - päädyin näköön. Oletin siis, että jäljelle jäävä aisti olisi täydellinen. Kera näköaistin pystyisi edelleen kommunikoimaan, pystyisi lukemaan, pystyisi näkemään maailman. Musiikkia jäisin tosin kaipaamaan, joten en ole varma vastauksestani. Toisaalta ilman tuntoaistia ei kuitenkaan pystyisi itse oikein soittamaan. Varsinkaan, jos asentotuntokin poistettaisiin. Lisäksi täydellisessä kuulossa olisi huonotkin puolensa, koska se sisältäisi myös täydellisen sävelkorvan. Silloin edes hieman huonosta musiikista ei pystyisi nauttimaan.

Tänään vein syvärini hyväksyttäväksi. Ketään ei oikeasti kiinnosta onko lähdesivuillani sivunumeroita. Tuntuu turhalta, että muotoseikkoihin kiinnitettiin kirjotusklinikassa niin paljon huomiota. Minusta olisi ollut kiva, jos tekstini olisi lähetetty varadekaanille, vaikkei hän kuitenkaan olisi lukenut niitä. Olisi tuntunut tärkeämmältä. Lisäksi tietokoneestani irtosi jälleen pieni musta ruuvi. Se oli neljäs kerta. Kaksi ruuveista on jo hävinnyt, viisi on vielä jäljellä.

kulttuurikaupunkivuoden tarjontaa

Aktivoiduin jälleen kulttuurillisesti ja kävin eilen katsomassa Hair-musikaalin. Kyseessä on siis keski-ikäisten amatöörinäyttelijöiden projekti. Ohjaaja ja muut organisoijat tosin ovat ammattilaisia (osa ainakin). Olin katsomassa hevimusikaalia (tekijänä Turun nuorisoteatteri) parisen viikkoa sitten, joten odotin jotain hienoa. Odotuksiani ei täytetty.

Myönnän, en ole koskaan nähnyt Hairia enkä edes tiennyt juonta. En oikein tiedä juonta vieläkään. Jotenkin se kai liittyi siihen, että sota on pahasta, rauha on hyvästä ja pitkät hiukset sekä auktoriteetteja vastaan kapinointi on jees. Itse musikaalista se ei käynyt oikein lainkaan esille. Musikaalissa ei ollut varsinaisia päähenkilöitä, vaan kolmea päähenkilöä esitti erivärisiin asuihin pukeutunut ihmisjoukkio. Kaikki olivat koko ajan lavalla. Se olisi voinut toimia. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvin hämmentynyt tunne. Olisin kaivannut edes kertojaa, joka olisi kertonut mitä tapahtuu.

Koko musikaalin mieleenpainuvin hetki oli kohtaus, jossa lavalla huudettiin "Minä en ymmärrä!". Hauskan kohtauksesta teki se, että ensin huudettiin, että kyllähän sinä ymmärrät ja minä ymmärrän jne. Teki hyvin vahvasti mieli itse huutaa "Minä en!" Riviltä 29 huuto olisi kuitenkin tuntunut erikoiselta. Onneksi joku näyttelijöistä kuitenkin huusi sen, joten saatoin vain nauraa tilanteen koomisuudelle.

Musiikki oli jees ja sitä oli koko ajan. Se ei kuitenkaan pelastanut tilannetta. Juonenkin luin tämän päivän Turun Sanomista (jossa oli arvostelu Hairista). Kuulemma juoni mukaili alkuperäistä, mutta seksi ja huumeet oli jätetty pois. En siis olisi todennäköisesti pitänyt tuosta, vaikka olisin nähnyt alkuperäisen (ja näin ollen tiennyt missä mentiin), koska huumeita tai seksiä ei ollut korvattu millään (sanoo TS). Lisäksi osa näyttelijöistä sekosi koreografioissakin. Olisin antanut sen ilomielin anteeksi, jos musikaali olisi ollut hyvä. Nyt lähinnä vain harmitti, etteivät he osanneet edes heiluttaa käsiään niinkuin oli sovittu.

Näyttelijöillä oli hauskaa. Kaveria lainatakseni, tunnelma oli kuin ala-asteen kevätjuhlassa. Minun lapseni (tai vanhempani) ei kuitenkaan ollut mukana, joten musikaali oli lähinnä vain riman alitus. Heillä oli ammattiohjaaja! Eikö hän olisi saanut juttua hieman toimivammaksi, jos olisi yrittänyt? Eikö ylipäätään olisi voinut valita jotain hieman helpommin ymmärrettävää tarinaa? Päähenkilötkin olisivat olleet ihan kivat olemassa. Tai olisivat sitten edes ottaneet yleisöä jotenkin mukaan, jotta me olisimme päässeet mukaan hauskanpitoon. Ei ole kiva tuntea itseään ulkopuoliseksi edes musikaalia katsoessa.

Olen negatiivinen. Vieressä istuva neito piti esityksestä hurjasti. Hän oli yhtä fiiliksissä Hairista kuin minä Infernal musical 1827:stä. Minun teki vain mieli kysyä, miksi hän piti siitä. En kehdannut. En ymmärtänyt.

tetriksestä kärkkääseen kieleen

Sadas ja ensimmäinen teksti. Haluan kertoa teille eilisillasta.

Eilen kehitin uuden juomapelin ja menin yksin bileisiin. Minua harmitti, etten saanut ketään turvallista ihmistä kaverikseni, mutta huomasin pian huoleni turhaksi. Ymmärsin, että tunnen jo niin paljon ihmisiä, ettei minun tarvitse olla yksin. Olen huomannut tämän ennenkin, mutta silti jokainen kerta jännittää hieman. Se on typerää, sillä en ole ainoa, jonka kaverit eivät sillä hetkellä ole paikalla, joten voisin hyvin jutella uusille ihmisille. Tällä kertaa en tehnyt niin.

Illan aikana olin viisas neuvonantaja, hölmö hassuttelija, ykkösrivin fani, vapaamielinen nainen sekä kiinnostunut kuuntelija. Olin myös helposti ja vaikeasti lähestyttävä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on ilmeisesti jäämässä nimenomaan omalle kontolleni.

 Kerroin miehelle, että hänen olisi pitänyt pukeutua lampun hengeksi. Jälkikäteen ajateltuna tuo oli hieman omituinen keskustelunavaus. Muistin myöhemmin kysyä nimeäkin. Kerroin myös naiselle varsin spontaanisti, ettei minulla ollut aavistustakaan kuka hän oli, vaikka hän tuli kysymään minulta kuulumisia tavalla, jolla vain vanhoilta kavereilta sitä kysytään. Selvisi, ettei hänkään tiennyt kuka minä olin. Heitin myös tutulle vitsin, jonka hän saattoi ylitulkita negaatioksi häntä kohtaan. Eilen lukutaitoni ihmisten suhteen ei ollut parhaimmillaan.

On päiviä, jolloin on tyytyväinen itseensä kaikin puolin. Eilen oli sellainen päivä. Eilen pullossani luki "itseluottamusta".