"Virheissä on melkein aina jotain pyhää. Älä koskaan yritä korjata niitä. Päinvastoin, rationalisoi ne, ymmärrä ne perin pohjin. Sen jälkeen voit onnistua ylevöittämään ne. Geometriset pohdiskelut johtavat kohti utopiaa eivätkä edistä erektioita. Eihän geometrian kanssa puuhailevilla seisokaan juuri koskaan." Salvador Dali
Luen nykyisin liian harvoin. Monta kirjaa on jäänyt kesken ja odottamaan parempia aikoja. Ei ole ollut mielenkiintoa tai aikaa. Alkuvuodesta luin kirjan kuutta sivua vaille loppuun. Jotenkin unohdin sen hyllyyn enkä ole lukenut mitään. Sitten löysin vanhan ystävän, johon minun on pitänyt tutustua uudelleen jo pitkään. Neron päiväkirja, Salvador Dalin päiväkirja. Luin sen muistaakseni joskus yläasteikäisenä. Etsin sitä joskus kirjakaupasta, mutta en löytänyt. Nyt se moikkasi minua kaverin hyllystä ja pyysi ottamaan mukaansa.
Luetut kirjat tuntuvat minusta ystäviltä. Ne muistuttavat ajasta, jolloin ne luki. Paikoista, joissa niitä on lukenut. Keskusteluista, joita kirjan pohjalta on käynyt. Parhaita ovat kirjat, jotka ovat sen verran omituisia, että niistä on puhunut monelle. Tässä suhteessa Neron päiväkirja on täydellinen! Se muistuttaa ajasta, jolloin rakastin kaikkea hullua, erikoista ja outoa. Se on juuri sopivan erikoinen kirja, joka on kuitenkin ymmärrettävä.
En ole aikoihin istunut yksin kahvilassa ja lukenut. Tänään istuin yksin ravintolavaunussa ja luin. Pitäisi useammin pysähtyä ja olla ilman kymmentä virikettä ja kiireen tunnetta. Jotenkin vain aina tuntuu olevan niin kiire joka paikkaan ettei ehdi pysähtyä.
Tällä viikolla leikin myös oikeaa yliopisto-opiskelijaa ja kävin ensimmäistä kertaa lukemassa yliopiston pääkirjastolla. Tässä vaiheessa opintoja on hyvä löytää paikka, jossa pystyy keskittymään muita paikkoja paremmin. Enää yksi tentti jäljellä!
Dali kirjoitti ensimmäisen kirjallisen tuotteensa seitsenvuotiaana:
" Lapsi on kävelyllä äitinsä kanssa kesäkuisena yönä. Tähdenlentoja putoaa satamalla. Lapsi poimii yhden ja sulkee sen nyrkkiinsä viedäkseen sen mukanaan. Kotiin saavuttuaan hän asettaa tähden yöpöydälle ja juomalasin nurinpäin sen suojaksi pitääkseen aarteensa tallessa. Seuraavana aamuna herättyään hän parkaisee kauhusta: mato on yön aikana syönyt hänen tähtensä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti