Rakastan helposti ja kokonaan aukeavia pokkareita.
Vihaan asioita, jotka pitäisi tehdä riittävän usein, mutta joita ei tule tehtyä juuri koskaan.
Rakastan sitä, että minuun luotetaan ja minulle kerrotaan asioita. Sitä, että tiedän enemmän kuin minun oletetaan tietävän. Vihaan sitä, että asioita kierrellään eikä niistä puhuta suoraan.
Vihaan vihjailua, joka pakottaa kysymään lisää.
Vihaan sitä, että minut jätetään ulkopuolelle.
Rakastan hulluja ideoita ja niiden toteutusta.
Rakastan värejä. Kotini pölykin on punaista.
Vihaan sitä, ettei päätöksiä osata tehdä.
Rakastan intohimoa. Sitä, että ei malta laskea kirjaa käsistään. Sitä, että haluaisi soittaa samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan ja oppia sen jokaista piirrettä myöden.
Vihaan sitä, etten osaa puhua asioista riittävästi.
Rakastan ansaittuja kehuja. Vihaan sitä, etten itse osaa kehua.
Rakastan sitä, ettei olekaan ainoa, vaikka luuli niin, ja joku kertoo sen.
Vihaan sukkien järjestämistä pyykkinarulle.
Rakastan ukkosta. Rakastan isoja pisaroita ja sateen ropinaa. Rakastan sitä, että joku muu on yhtä hullu lähteäkseen juoksemaan sateeseen kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti