Tavoittelemanne henkilö ei juuri nyt ole tavattavissa, yrittäkää syyskuussa tai viikonloppuna uudestaan.
Uudet opiskelijat tulivat eilen. Jee! Mahdollisuus tylsistyä kesällä jää edelleen utopistiseksi kuulopuheeksi, koska nyt vapaa-ajan käytön ongelmia ei enää ole eikä tule. Joka syksyisen perinteen mukaan yhtäkkiä huomaan, etten ole tavoitettavissa, en muista vastata puhelimeen, en muista soittaa takaisin tai yksinkertaisesti vain pysty keskittymään muihin ihmisiin. Anteeksi. Olen ensisijaisesti tuutori, toissijaisesti voin jutella kanssasi, kunhan osut vastaan otollisella hetkellä. Siihen se vain aina päätyy.
Olen tutustunut jälleen isoon kasaan uusia ihmisiä. Ennen väitin, että minulla on loistava kasvomuisti. En muista nimiä, mutta muistan kasvot. Tiedän tuntevani ihmisen jostain. No, en enää. Muistini on huonontunut tai muistettavia ihmisiä on tullut liikaa eteeni. Nykyisin tulee yhä enemmän tilanteita, joissa minulle todetaan "ollaanhan me nähty ennenkin". Ai ollaan? Kiva. Ihmiset eivät pidä siitä, ettei niitä muisteta.
Toisaalta tämä on kolikon kääntöpuoli. Haluan olla se, joka muistetaan. Tuttu kasvo, jolle voi tulla juttelemaan. Nyt minut muistetaan. Minä en vain muista kaikkia muita. Onneksi äärimmäisen harvoin tulee tilanteita, joissa ei kerta kaikkiaan kehtaa kysyä mistä olen tuttu.
Loma lääkiksestä on nyt virallisesti ohi. Onneksi lääkismaailma näyttää kuitenkin vain parhaat puolensa tuutoroinnissa, parin viikon päästä voin sitten hajoilla oikeasti opiskelujen alkua. Mutta siihen nyt on vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti