Kääk!
Olin totaalisesti unohtanut, että hakemukseni Ikituuriin, Suureen Torniin, on olemassa. Tänään sähköposti ilmoitti minulle, että minulle on varattuna sieltä asunto. Minulle! Voi mahoton paikka.
Olen tottumuksen myötä rakastunut syvästi nykyiseen itsemurhayksiööni. Kaikki on lähellä, kaikki on pientä, kaikki on tässä hetkessä ja vain minua varten. Pieni ihana koloni, joka rakastaa minua yhtä paljon kuin minä sitä. Opiskelijaboksi, joka ei koskaan petä missään tilanteessa. Miten tällaisen voi jättää taakseen?
Henkisen kamppailun tuloksena ja monen ihmisen rohkaisemana otin kuitenkin uuden, tuplaten isomman, kämpän vastaan. Yllättäen se hetki, jolloin koko elämä pitää laittaa pahvilaatikoihin, tuli heittäen muutaman vuoden lähemmäs.
Muutto on toisaalta puhdistava kokemus. Kaiken turhan voi heittää pois ja kodin rakentamisen voi aloittaa alusta. Minulle koti ei ole koskaan valmis: aina on jotain pientä, jonka voi vielä hieman paremmin järjestää. Nyt se kaikki aloitetaan kuitenkin tuoreelta pohjalta.
Tästä tulee jännittävä seikkailu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti