En yleensä suostu myöntämään olevani heikompi. Ehkä tämä juontaa juurensa veljiin: piti mennä perässä ja olla samanlainen. Kuitenkin on muutamia asioita, jolloin heikompi sukupuoli lyö puulla päähän. Yksi niistä on purkkien avaus. Minua turhauttaa valtavasti, jos en saa purkkien kansia auki. Tänään oli jälleen yksi (kaverin sulkema) purkki, joka ei vain auennut. Turhautti. Myöhemmin turhautti, että tiskaus oli saanut minut niin väsyneeksi. Kummakos tuo, jos on edelleen kuumetta. Mutta ei, en halua myöntää, etten pystyisi tekemään tavallisia asioita riippumatta siitä olenko kipeä vai en.
Kai sitä välillä voisi myöntää, ettei pärjää. Sisäistän sen, mutta silti se on kovin vaikeaa. Ihan kuin olisi heikkoutta pyytää apua.
Toinen tilanne, jolloin tunnen olevani varsin autettava, on se, kun olen eksynyt. Eksynyt ja vailla taistelutahtoa. Eksyn usein, mutta yleensä otan sen vain haasteena löytää oikea tie. Mutta toisinaan tunnen itseni tavattoman eksyneeksi ja haluaisin vain, että joku ottaa kädestä ja sanoo minne pitää mennä. Ensi viikonloppuna minun pitäisi löytää jonnekin pääkaupunkiseudun suunnalle enkä oikein tiedä minne. Hetken jo pelkäsin, että joudun oikeasti itsenäisesti löytämään sinne tieni, mutta onneksi omistan ystäviä, jotka auttavat, kun selitän, että tunnen Helsinkiä suunnilleen yhtä hyvin kuin Tukholmaa. Huonosti.
Hyvä Veli aloitti tänään ohjelmansa Gay barilla. Sen radio-ohjelman tyyli on muuttunut huomattavasti ohjelmapaikan muutoksen jälkeen. Pidän siitä edelleen, mutta kaipaan laiskoja sunnuntaiaamuja, jolloin saattoi kuunnella laiskaa musiikkia ja käydä hitaalla. En ole vieläkään päässyt tästä yli. Oikeastaan tarvitsisin täydellisen sunnuntaiCD:n.
Toinen tilanne, jolloin tunnen olevani varsin autettava, on se, kun olen eksynyt. Eksynyt ja vailla taistelutahtoa. Eksyn usein, mutta yleensä otan sen vain haasteena löytää oikea tie. Mutta toisinaan tunnen itseni tavattoman eksyneeksi ja haluaisin vain, että joku ottaa kädestä ja sanoo minne pitää mennä. Ensi viikonloppuna minun pitäisi löytää jonnekin pääkaupunkiseudun suunnalle enkä oikein tiedä minne. Hetken jo pelkäsin, että joudun oikeasti itsenäisesti löytämään sinne tieni, mutta onneksi omistan ystäviä, jotka auttavat, kun selitän, että tunnen Helsinkiä suunnilleen yhtä hyvin kuin Tukholmaa. Huonosti.
Hyvä Veli aloitti tänään ohjelmansa Gay barilla. Sen radio-ohjelman tyyli on muuttunut huomattavasti ohjelmapaikan muutoksen jälkeen. Pidän siitä edelleen, mutta kaipaan laiskoja sunnuntaiaamuja, jolloin saattoi kuunnella laiskaa musiikkia ja käydä hitaalla. En ole vieläkään päässyt tästä yli. Oikeastaan tarvitsisin täydellisen sunnuntaiCD:n.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti