Kun ensi kertaa näet, miten joku ratkaisee rubikin kuution, olet hämmästynyt. Kokeilet itse ja olet edelleen hämmästynyt. Miten joku voikin osata ratkaista niin monimutkaiselta vaikuttavan kuution? Sitten menet ja etsit ohjeet. Opettelet ratkaisemaan kuution ja huomaat, että se on hyvin yksinkertaista. Yhtäkkiä ratkaisun taianomaisuus on tiessään.
Sama tapahtuu monien asioiden kanssa. Improvisaatioon rubiikin kuutio ilmiö tehoaa melkein yhtä tehokkaasti kuin itse kuutioon. Itse en nykyisin osaa juuri arvostaa improteatteria, koska olen joskus ollut mukana speksissä. Kun opit, miten taikatemput tehdään, et näe enää temppua vaan näet ratkaisun. Ja ratkaisun näkeminen on tylsää, koska silloin tiedät, että kuka tahansa voi tehdä sen. Ja jos et tiedä juuri tämän tempun ratkaisua, mietit miten se tehdään. Enää et saa iloa itse tempusta vaan saat ohimenevän ilon siitä, että keksit tempun taian.
Mutta on asioita, joissa tiedolla on erilainen rooli. Musiikki soittajalle on erilaista kuin soittotaidottomalle. Kun tiedät musiikista jotain, kuuntelet siitä eri asioita. Tottakai pienenä muttana tulee se, ettet halua enää kuunnella huonosti tehtyä musiikkia. Kuulet, mistä kaikesta biisit koostuvat. Jos ne eivät koostu juuri mistään, niin se musiikki ei ole kuuntelemisen arvoista. Mutta koska ymmärrät musiikkia, ymmärrät miksi se on hienoa. Silloin sitä pystyy todella kuuntelemaan. Biisi ei ole hyvä siksi, että pidät sen sanoituksista, vaan siksi, että sillä on jotain annettavaa.
Loppuen lopuksi kysymys on siitä, haluatko olla taikuri vai yleisö. Tiedän, että minulle yleisön rooli sopii paremmin, mutta silti haluan yrittää itse. Haluan tietää mikä taika maailmassa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti