tiistai 29. marraskuuta 2011

vapaana rajoitteista

Minä haluan maailman, jossa asioista voi puhua suoraan.

Asioista ei puhuta suoraan. Jos sanot suoraan mitä ajattelet, olet epäkohtelias tai tyrkky. Et voi sanoa suoraan, että olet toisesta kiinnostunut, koska pelkäät torjuntaa tai käytöksen muutosta. Et voi suoraan sanoa, ettei sinua kiinnosta tämä puheenaihe pätkääkään, koska olisit epäkohtelias. Miksi sen täytyy olla niin? Miten tähän on päädytty?

Päivittäin kiellän itseäni puhumasta tai kaunistelen sanomisiani. Vihjailen. Se ainiainen vihjailu! Vihjailu, joka päätyy vain siihen, että ylitulkitaan tilanteita. En halua loukata muita, en halua antaa itsestäni vaikutelmaa, että en pidä ihmisistä. Enkä toisaalta uskalla erota massasta niin paljoa, että puhuisin kaikesta suoraan.

Tiedostan kuitenkin, että spontaaneista ja suoraan puhuvista ihmisistä pidetään kunhan nämä luonteenpiirteet pysyvät kohtuudessa. Olen siis itsekin yrittänyt suunnata toimintaani siihen. Minulta kysyttiin tartunko hetkeen. Olisin halunnut vastata myöntävästi. Tiedän kuitenkin, etten aina tartu. Joskus pelkään hyppäämistä enkä edes tiedä miksi.

En tule koskaan saamaan maailmaa, jossa asioista voidaan puhua suoraan. Voin kuitenkin saada ympärilleni ihmisiä, jotka puhuvat minulle asioista suoraan. Olen mallioppija: teen muille niinkuin he tekevät minulle. Niinpä jos minulle puhutaan suoraan, en itse pelkää puhua.

Haaste! Ensi kerralla, kun päätät pysyä hiljaa tai vihjailla puhumisen sijaan, sano suoraan asiasi. Katso mitä tapahtuu. Asioista ei pitäisi joutua tekemään niin monimutkaisia kuin ne välillä ovat, sillä suurin osa asioista on yksinkertaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti