Elämä on ajoittain kaaottista. Viime aikoina kaaottisuus on oleellisesti lisääntynyt lastentautien loppukirin takia. Tentti oli maanantaina, mutta täydellinen rentoutuminen tuntuu siitä huolimatta vaikealta. Tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain, olla jossain tai ylipäätä edes ajatuksen tasolla suunnitella jotain. Kavereihin olen pitänyt surullisen vähän yhteyttä. Yhteydenotot minun aloitteestani ovat huvenneet olemattomiin. Ajan (ja energian) puute on käynyt liiankin tutuksi tekosyyksi. Jälleen.
Tänään käräytin ruisleivän paahtimessa ja jogurttipurkin kannen hellalla. Lisäksi löysin pöydältäni puhtaan kupin, jonka olin ilmeisesti joskus ottanut esille aikeissa keittää teetä. En ilmeisesti kuitenkaan tehnyt sitä.
Ensi viikon Duplinin kurssimatka tulee tarpeeseen. Hetkeksi pois kaikesta tavallisesta.
Olin tänään katsomassa The Artistin. Hieno elokuva, suosittelen. Elokuvaa katsellessa tuli tosin mieleen muutama muukin elokuva, joka on tehty kauhistelemaan mykkäelokuvien ja äänielokuvien yhteentörmäystä. The Artist oli minun näkemistäni kuitenkin hienoin, vaikka idea sinänsä onkin vanha. Kuitenkin lähes koko elokuvan ajan minua häiritsi asia, joka normaalisti on täysin turhanpäiväinen: kuvan koko. Koko elokuva oli tehty kuten ennen muinoin (olettaisin) eli kokoon 4:3. Vanhan television kokoon. Ai että se ärsytti! Nykyään televisiotkaan eivät ole sen kokoisia, miksi siis väen vängällä tehdä elokuva vanhaan kuvasuhteeseen? Miten hienon tehokeinon siitä olisi saanut! Elokuvapätkät olisivat voineet olla 3:4, mutta elokuvan normaali maailma olisi voinut olla nykyisessä "tavallisessa" kuvakoossa. Äh.
"Sä et vaan ymmärrä taidetta!"
En niin. Olen pikkumainen ja minua ärsyttävät pienet asiat, sillä hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti