Miksi elokuvissa pitäisi käydä jonkun kanssa? Minusta on kiva käydä elokuvissa ihan vain itseni kanssa. Silloin ei tarvitse miettiä ylipuhuiko toisen elokuvaan, josta hän ei pidä yhtään. Silloin voi vain olla nobody kaikkien muiden nobodyjen rinnalla. Ei tarvitse olla mitään, voi vain tuijottaa elokuvaa. Silti sain osakseni ihmettelyä siitä, että menin elokuviin yksin.
Menin katsomaan Puun. Ihan vain ja ainoastaan siksi, että satuin kuuntelemaan sen sound trackkia ja vielä huomaamaan tämän asian. Kyseessä oli tyttöjen leffa. Kaikki paikalle saapuneet miehet vaikuttivat tulleen parisuhteen pakottamina. Yksi pariskunta keskusteli siitä, että mies olisi voinut mennä samaan aikaan katsomaan Vareksen. Toisella pariskunnalla oli jo lähes riidan ainekset kasassa, kun mies ei jaksanut kaivaa lippuja esiin ja kehoitti istumaan minne hyvänsä (riville ei kuitenkaan tulisi ketään muuta). Kolmas pariskunta kritisoi elokuvan mainoksia: lippu maksaa yli kympin, luulisi sillä hinnalla saavan mainoksettoman elokuvan! Niin, olihan meitä paikallakin ainakin kymmenkunta.
Itse pidän mainoksista ennen elokuvaa. Ne virittävät tunnelmaa ja niiden aikana ehtii syödä karkit pois.
Elokuvan loputtua kukaan ei liikkunut eikä puhunut. Kaikki olivat hiljaa paikoillaan aina siihen asti, kun teksteissä luki "No animals or trees were harmed during the making of this film." Yleensä kaikilla on aina kauhea kiire pois salista. Nyt kenelläkään ei ollut mitään kiirettä minnekään. Kukaan ei halunnut rikkoa tunnelmaa.
Kotimatkalla näin miehen, joka leikki koiransa kanssa Aurajoen jäällä. Kukaan, joka on niin antaumuksella mukana koiransa leikeissä, ei voi olla kovin paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti