Sadas ja ensimmäinen teksti. Haluan kertoa teille eilisillasta.
Eilen kehitin uuden juomapelin ja menin yksin bileisiin. Minua harmitti, etten saanut ketään turvallista ihmistä kaverikseni, mutta huomasin pian huoleni turhaksi. Ymmärsin, että tunnen jo niin paljon ihmisiä, ettei minun tarvitse olla yksin. Olen huomannut tämän ennenkin, mutta silti jokainen kerta jännittää hieman. Se on typerää, sillä en ole ainoa, jonka kaverit eivät sillä hetkellä ole paikalla, joten voisin hyvin jutella uusille ihmisille. Tällä kertaa en tehnyt niin.
Illan aikana olin viisas neuvonantaja, hölmö hassuttelija, ykkösrivin fani, vapaamielinen nainen sekä kiinnostunut kuuntelija. Olin myös helposti ja vaikeasti lähestyttävä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on ilmeisesti jäämässä nimenomaan omalle kontolleni.
Kerroin miehelle, että hänen olisi pitänyt pukeutua lampun hengeksi. Jälkikäteen ajateltuna tuo oli hieman omituinen keskustelunavaus. Muistin myöhemmin kysyä nimeäkin. Kerroin myös naiselle varsin spontaanisti, ettei minulla ollut aavistustakaan kuka hän oli, vaikka hän tuli kysymään minulta kuulumisia tavalla, jolla vain vanhoilta kavereilta sitä kysytään. Selvisi, ettei hänkään tiennyt kuka minä olin. Heitin myös tutulle vitsin, jonka hän saattoi ylitulkita negaatioksi häntä kohtaan. Eilen lukutaitoni ihmisten suhteen ei ollut parhaimmillaan.
On päiviä, jolloin on tyytyväinen itseensä kaikin puolin. Eilen oli sellainen päivä. Eilen pullossani luki "itseluottamusta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti