Uuden lukuvuoden alku määrittää minulle vuoden. Se on uusi alku. Lukuvuoden alussa teen enemmän lupauksia kuin vuodenvaihteessa. Lupaan parantaa tapani opiskeluiden suhteen. Lupaan tutustua ihmisiin enemmän. Lupaan huomioida ihmisiä enemmän. Lupaan käydä enemmän sukuloimassa. Lupaan urheilla säännöllisesti. Lupaan siivota useammin. Eivät ne koskaan toteudu.
2 viikon ja 6 päivän päästä alkaa uusi lukuvuosi. Tänään päätin, että puhdistan pöydän ennen sitä. Konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Teen kaikki kevään aikana Viagra-muistilappuihin kerääntyneet rästitehtävät. Tai ainakin kaikki ne, jotka ovat muistuttamisen arvoisia. Siivoan. Haluan tulla takaisin lomaviikolta siistiin kotiin. Lapsena asuntoautoreissulta palatessa kotona oli aina kiiltävän siistiä. Siistimpää kuin milloinkaan muulloin koko vuodessa. Iskä aina siivosi kun me olimme muualla. Se oli kotiinpaluussa silloin parasta. Nyt haluan samanlaisen olotilan, joten kahden viikon aikana aion saada asuntoni nätiksi.
Tänä vuonna en lupaa mitään. En koskaan pysty pitäämään lupauksiani elämän parantamisesta, joten tänä vuonna en edes lupaa mitään. Tänä vuonna annan intuution johdattaa ja katson minne päädyn. Ei se varmaankaan mitään muuta, mutta voin silti suhtautua asioihin rennommin. Kun ei tämä elämä ole vakavaa.
Varsinainen vuodenvaihde on sekin kyllä minulle merkityksellinen, mutta eri tavalla. Silloin mietin mitä edeltävä syksy on tuonut tullessaan. Mitä vuoden aikana on tapahtunut? Vuodenvaihde on virstapylväs, jolloin katson taaksepäin ja eteenpäin, mutta en niinkään muista juuri sitä hetkeä. Vuodenvaihteessa raportoin itselleni mitä tuli tehtyä ja mitä haluaisin jatkossa tehdä.
Vuodenvaihde on ympyrän huippu, lukuvuoden alku on ympyrän aloitus, lukuvuoden loppu on ympyrän päätös. Kesä on katkoviivaa alun ja lopun välillä. Kesällä en osaa käyttää kalenteria ja unohdan mitä olen luvannut ja kenelle. Kesällä en osaa pitää kiinni naruista niin kovasti, että pystyisin huomioimaan kalenterini. Se on vapauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti