Amélie, pitkästä aikaa. Kun näin Amélien ensimmäisen kerran, halusin kerätä passikuvia. Rupesin keräämään lehtikuvia ihmisistä.
Améliessa kuvataan se sama tunnelma, joka minulla muutama viikko sitten oli ja jota rakastan yli kaiken. Maailmaa rakastava tunne, jolloin haluaa olla hyväntekijä ja auttaa kaikkia. Ilahduttaa. Amélien jälkeen haluaisin taas tehdä jotain maailmaa syleilevää. Mitä tahansa! Sen sijaan vietän perjantaini olemalla yksin kotona katsomalla elokuvaa. Perjantai on hyvä leffapäivä.
Maailma tarvitsisi enemmän sellaisia ihmisiä kuin Amélie. Haluaisin uskoa, että heitä on. Haluaisin itsekin olla kuin Amélie. Vaikka hyvänmielenleffaksi Amélie on yllättävän surullinen.
Tämä viikko oli hyvä. Tämä viikonloppu olkoon laiska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti