Uudet opiskelijat ovat täällä jälleen! Ja kyllä: ne paranevat joka vuosi!
Viime vuonna tuutorointi oli helppoa ja pidin siitä. Nyt pidän siitä vielä enemmän. Minut tunnetaan ja tunnen olevani tervetullut. Olen ylittänyt kynnyksen puhua ihmisille ja jättänyt sen taakseni. Kauas taakse. Uskallan mennä juttelemaan juuri niille joista pidän enkä tunne itseäni tungettelevaksi. Se on loistavaa!
Mutta tuutorointi ei kasvata opiskelumotivaatiota. Haluaisin vain leikkiä uusien kanssa. Tänään minua harmitti vietävästi, etten kerta kaikkiaan jaksanut lähteä istumaan iltaa enää keilauksen jälkeen. Mutta minun on jo myönnettävä rajani: saan itsestäni enemmän irti, jos välillä annan periksi ja olen kotona.
Että jälleen harrastan opiskelua. Harrastan kaikkea oheistoimintaa. Mutta onhan tietysti niin, että tulevaisuudessa muistan oheistoiminnan, mutta en juurikaan itse opiskelusta.
Mitähän sitä tekisi ensi kesänä? Sekin pitäisi pian taas keksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti