Soittelivat jostain tutkimuskeskuksesta ja kyselivät lehdenlukutottumuksiani. Vastailin. Pyysivät osallistumaan myös sähköpostin kautta tutkimukseen lehti- ja internetasioista. Vastailin siihenkin. Lupailivat mahdollisuutta voittaa lahjakortteja.
Sitten pohdiskelin miten helppo minusta on saada tietoa. Kuten kirjassa Miehet jotka vihaavat naisia todetaan, ihmisistä on helppo saada tietoa. Ihmiset ovat huolimattomia salasanojensa kanssa. Ihmiset unohtavat lompakkojaan ja avaimiaan minne sattuu. Ja kaiken huipuksi ihmiset vastaavat, kun kysytään. Minusta on kauhean helppo saada tietoa. Vastaan, jos soittavat. Osallistun kyselyihin mieluusti, jos lupaillaan palkintoja. Lisäksi kirjoitan blogia. Sekin vielä.
En usko, että kukaan jaksaisi olla minusta kovin kiinnostunut. Vaikkei kaikkia asioitani tarvitsekaan toreilla kuuluttaa, niin mielestäni minulla ei kuitenkaan ole mitään salattavaa. Ei ainakaan mitään niin ihmeellistä, että pahoittaisin mieleni, jos joku saisi selville. Silti on jollain tavalla hurja ajatus, että elämästäni on koottavissa varsin kattava ja hyvä kuva suhteellisen pienellä vaivalla. Mikäli jotain tiettyä haluaisi saada selville, voisi soittaa, esittäytyä tutkijaksi ja kysyä suoraan.
Tänään oli aprillipäivä. Minua on helppo aprillata. Tuli sitten sekin taas todistettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti