Haluan leveän ikkunalaudan. Toivon, että kun seuraavaksi muutan, voin saada leveän ikkunalaudan tai edes ikkunan, jonka eteen voi laittaa pöydän ikkunalautamaisesti.
"Mutta miksi?"
Jostain syystä ikkunalauta on minusta täydellinen paikka istua. Se ei ole erityisen ergonominen tai mitään, mutta se on täydellinen. Minusta on ihanaa tuijottaa ikkunasta ulos. Nollata. Ikkunalauta on kuin oma pieni tila, jossa voi sulkea koko muun maailman ulkopuolelle. Ei, ennemmin voi sulkea itsensä maailman ulkopuolelle. Ikkunalaudalla voi olla kärpänen katossa.
Olen Porissa. Täällä on leveä ikkunalauta ja asunnossa on muutenkin tyhjää tilaa. Tämä on kuin oma asuntoni ilman tavaroita. Ja juuri niitä minä kaipaan, tavaroita, vaikka samalla nautin niiden puutteen tuomasta vapaudesta. Olen ristiriitainen.
Minulla on pitkään ollut kaksi asiaa, jotka sisustuksellisesti haluaisin. Ikkunanlaudan lisäksi haluaisin punaiset tikkaat. En oikeastaan tiedä miksi enkä tiedä mitä niillä tekisin. Haluaisin vain punaiset tikkaat. Haluaisin niin paljon tilaa, että ne eivät olisi tiellä. Ideaalitilanteessa minulla olisi leveä ikkunalauta, jonne kiivettäisiin punaisia tikkaita pitkin. Isomman asunnon haihattelua, torni ei siis avautunut minulle.
Kävin täällä istuskelemassa yhteistilan sohvallakin. Sohvakin olisi kiva. Sohva olisi kiva pitkälti samalla tavalla kuin riippumatto ja ikkunanlauta. Paikka, jonne voi unohtua. Sohvalla istuskellessa ihmettelin, ettei koko asuntolan yksikään muu ihminen ollut kiinnostunut Pasilasta. Tulin siihen tulokseen, että olen vain sattumalta tutustunut ihmisiin, jotka pitävät Pasilasta. Ei voi olla sattumaa, että jälleen kerran katsoin Pasilaa yksin eikä ketään muuta edes kiinnostanut. Harjavallassakin kävi niin. Tänä keväänä olen ollut tekemisissä omituisten opiskelijoiden kanssa. Saattaa myös olla, että minä olen se outo.
Marsilaisille me olemme yhtä outoja kuin he meille.
Aion elää vielä monta vuotta. Jossain vaiheessa hankin oman paikan ikkunan edessä, punaiset tikkaat ja sohvan. Siihen asti näitä kaikkia korvatkoon oma paikka riippumatossa ja pään perukoilla elävät unelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti