Olen tehnyt ensimmäisen blogi-merkintäni 27.1.2005 klo 20.10.. Siitä on yli kuusi vuotta.
Tein tämän havainnon, koska halusin tietää miksi olen kyseisen merkinnän tehnyt. Halusin tietää miksi aloitin blogeilun alunperin. En voi suositella menemään lukemaan kyseistä tekstiä, koska se on täyttä skeidaa (niinkuin kaikki muutkin tekstini tuohon aikaan, huomasin). En kuitenkaan halua poistaa vanhoja tekstejä. Se tuntuisi väärältä.
Miksi siis aloitin blogeilun? Mielikuvitusolentojenmaailma ei antanut siihen vastausta. Pysyn siis alkuperäisessä kannassani: Ni aloitti blogeilun, joten minäkin halusin aloittaa sen. Lisäksi keksin loistavan nimen blogille, mikä myös innoitti aloittamaan julkisen kirjoittamisen. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Olen todennäköisesti myös halunnut huomiota. Haluan usein huomiota, nykyäänkin. Huomio on huomiota vaikka sen saisi kasvottomilta blogin lukijoilta (joita ei välttämättä edes ole).
En ole koskaan pitänyt yksityisistä blogeista. Sellaisista, joihin pitää kirjautua, jotta näkee tekstit. Minusta internettiin kirjoitettu kuuluu kaikille. Miksi kirjoitat blogia, jos sitä ei ole tarkoitus lukea? Kirjoita sitten vain itsellesi.
Kai blogeja luetaan, koska halutaan olla osa jonkun toisen elämää. Tietää, millaisia elämiä ihmiset voivat elää. Hassua, ihan kuin bloggaajat kirjoittaisivat itsestään kaiken. Emme me kirjoita. Nettipäiväkirja on pitkälti samanlainen kuin tavalliset päiväkirjatkin: sinne kirjotetaan asioita, joita halutaan kertoa. En kirjoita paperipäiväkirjaani tavallisista asioista. Kirjoitan ajatuksia ja suurempia tapahtumia. En ikinä kerro mitä normaalisti syön aamiaiseksi.
Kuten Sähköjäniskin pohti: mitä blogiin sitten pitäisi laittaa? Minä laitan juuri sen, mitä haluan. En tiedä huomaako sitä aina, mutta monesti minulla on joku asia, jonka haluan kirjoittaa, mutta sen raameiksi kyhään paljon tekstiä. En halua julkaista vain yksittäisiä lauseita (aina). Tehokeinot eivät toimi, jos niitä käyttää jatkuvasti. Lisäksi yksittäiset lauseet vaikuttavat usein surullisilta. Tunnelman välittäminen tekstin kautta on oma taiteenlajinsa.
"Voi kauhee, mitähän ne musta ajattelee?"
Sensuroin tekstiäni, myönnän. En kuitenkaan yleensä sensuroi siksi, että en haluaisi muiden tietävän itsestäni asioita. Yleensä sensuroin tekstiäni, koska en saa siitä haluamani tasoista. En saa asiaani tuotua julki tarkoituksenmukaisesti. On asioita, joista en halua kirjoittaa blogiin, mutta syy on yleensä enemmän muiden ihmisten tunteissa kuin omissani.
Miksi haluan tarjota itseni muille internetin välityksellä? Miksen pidä asioita omanani niinkuin suurin osa ihmisistä? En tiedä. Olen kai niin tottunut tähän. Olen tykästynyt siihen, että saan kertoa ajatukseni muille. Olen ihastunut huomioon. Blogi mahdollistaa sen, ettei minun tarvitse kertoa kaikkia asioita ihmisille kasvokkain. Teen sen silti, mutta nyt minun ei ole pakko tehdä sitä. Minulla on kanava purkautua. Minulla on vaikutusvaltaa teidän ajatuksiinne.
"Ainoa ero minun ja hullun välillä on se, etten minä ole hullu."
Salvador Dali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti