"Kaisa piirtää, se on hyvä piirtämään!"
Toukokuussa kaksi ihmistä on kehunut minun piirustustaitojani. Toinen heistä ei käsittääkseni ollut ikinä nähnyt minun piirtävän mitään, toinen on ehkä nähnyt jotain luentotöherryksiäni. En kuitenkaan uhrannut kohteliaisuuksille sen enempää ajatusta, kiitin vain.
Olen pienestä asti pitänyt piirtämisestä. Koska olen ollut innokas, sukulaiset ovat kehuneet piirustustaitoani (enemmän tai vähemmän aiheellisesti). Niinpä innostukseni on kasvanut ja olen piirtänyt enemmän. Minun piirustuksiani on vuosien mittaan kehuttu niin paljon, että olen tottunut kehuihin. Se on surullista. Olen niin tottunut kehuihin, etten edes kysynyt viimeisimmiltä kehujilta mihin he perustavat uskomuksensa.
Ala-asteen kuvaamataitotunneilta ensimmäiset muistikuvani liittyvät vahaliituihin ja vesiväreihin. Tänään mietin miksi ala-asteella lähes ensimmäisenä työnnetään välineiksi vesivärit. Myönnän, että ne opettavat värien sekoittamisesta paljon ja ovat varmaankin suhteellisen halpoja. Välineenä vesivärit ovat kuitenkin kamalia. Jos teet virheen, ei sitä saa peittoon kunnolla. Liika vesi rikkoo paperin. Jokainen siveltimenveto näkyy. Mitä niiden pitäisi lapsille opettaa? Sen, että elämässä jokainen virhe tulee näkymään eikä turha tuhertaminen paranna asiaa yhtään (päinvastoin)? Kuka on alunperin päättänyt, että vesivärit soveltuvat lapsille? Vaikka vesivärit ovat yksiä ensimmäisiä välineitä, joita minäkin olen taiteiluihini käyttänyt, en vieläkään osaa maalata vesivärein. En sitten yhtään.
Viime aikoina en ole piirtänyt enkä maalannut juuri mitään luentotöherrysten ja kurssipaidan printin (jonka toteutuksesta ei ole kuulunut mitään) lisäksi. Haluaisin piirtää enemmän. Haluaisin taas olla itse sitä mieltä, että osaan piirtää. Huomasin, että ykköstaiteiluvälineeni on vaihtunut kynästä ja puuväreistä akryylimaaleihin. Akryylit ovat helppoja, niiden kanssa voi töhertää loputtomiin ja virheetkin saa piiloon. Sen vähän, mitä nykyisin teen, teen melkein akryyleilla.
Haluaisin olla iloisen ylpeä jokaisesta kehusta. Haluaisin tietää ansainneeni ne.
Ehkä vesivärit voisi opettaa lapselle sen ettei virheitä ole? On vain erilaisia kuvioita. Ihan pienet lapsethan rakastaa vesiväreillä maalaamista, koska niillä saa vaan maalata kaikkia kivoja värejä ja kuvioita. Miks vanhemmiten korostaa aina vain virheitään ja sitä mikä 'meni pieleen'? Kuka muka voi sanoa että joku asia on virhe? Se on vaan asia joka poikkeaa jotenkin totutusta.
VastaaPoista