maanantai 19. huhtikuuta 2010

minne katosi päivät?

Aikakäsitykseni harmaantuu.

Koko viime viikon elin perjantaissa. Tänään yritin puhelimessa selittää milloin olin yrittänyt peruuttaa Turun Sanomia. Pienen taistelun jälkeen onnistuin sanomaan, että peruutuksen oli tarkoitus olla voimassa pääsiäisen jälkeen. Niin montako viikkoa siitä onkaan? Osasin kyllä hienosti sanoa, että lehteä ei ole tullut reiluun viikkoon. Siihen se osaaminen sitten jäikin.

Pohdiskelin myös milloin olin ollut äidin kanssa elokuvissa. Joku maanantai se oli; onko siitä tosiaan vain viikko? Urheilinko tosiaan viime viikolla kaksi kertaa? Kävin uimassa? Jukra. Aika kulkee omia sfäärejään. Prahan matka! Siitä on puolitoista viikkoa. Kaksi viikkoa sitten lähdettiin Prahaan. Viikko sitten alkoi viimeinen luentoviikko. Viisi päivää sitten kävin siivoamassa. Eilen kävin päivystämässä. Tänään on maanantai.

Jollain tavalla aika kulkee hyvin hitaasti, mutta mitään en silti saa tehtyä. Joku joskus sanoi, että "yhdessä on motivaatiota, muttei aikaa. Yksin on aikaa, muttei motivaatiota." Ehkä sitten niin. Vaikka kyllä minulla on motivaatiota. Ja ilmeisesti aikaakin. En vaan käytä kumpaakaan hyödyksi.

Jollain tavalla on kamalan hankalaa miettiä, miten pitkä aika tapahtumista on. Ehkä loma sekoitti aikakäsityksen. Eihän sillä toisaalta ole mitään väliä miten kauan sitten asiat ovat tapahtuneet, sillä en ajatellut soittaa Turun Sanomille uudestaan. Huomenna saan lehden. Toisaalta olisin toivonut, että se olisi ruvennut itsekseen tulemaan, sillä oli jotenkin jännittävää herätä joka aamu pohtien olisiko lehti tänään tullut. Jännitin sitä yhtä paljon tänään kuin eilenkin, vaikka tiesin, ettei lehti tulisi.

Koulu helpottaa otettaan. Se on mukavaa. Hirveän vähän mitään oikeasti pakollista on jäljellä. Nyt voisi sitten vaikka opiskella. Kiehtova ajatus olisi, ettei tarvitsisi kesällä tenttiä mitään. Liisa kertoi, ettei ole reputtanut yhtään tenttiä lääkiksen aikana. Itse jaksa edes laskea miten monta uusintaa olen käynyt katsomassa. Mutta uusinnat palauttavat maanpinnalle kuin tipan laitto.

Elefantin syönyt käärme.

4 kommenttia:

  1. Il est chapeaux! :D Vaan ei olekaan!

    eilen hän huomasi että
    seinästä irtoaa maali

    VastaaPoista
  2. :D

    Meinaaks että mun kirjotukset käy pikku hiljaa yhtä jänniks, kun jos kertoisin maalin irtoamisesta. ;)

    (kyllähän mä tajusin, että se on lainaus. :D)

    VastaaPoista
  3. Haha!
    Eiku mun seinästä OIKEESTI irtos maalia! Siks se sopi siihen nii hyvi, mut tosiaan.. Se ei EHKÄ ollu kaikille (=kenellekään...) ihan itsestään selvää... Kun Nuutiksella mun kämppä on siis viel vähän remontin tarpeessa... XD

    VastaaPoista
  4. "Vähän remontin tarpeessa" = jo kolme seinää valmiina, vain yksi puuttuu? ;)

    VastaaPoista