pimeän baarin jupinoita

Eilen olin pilkkopimeässä puolitoista tuntia kymmenen muun ihmisen kanssa. Se oli avartavaa. Pimeässä oli hauskaa tutustua ihmisiin. Pimeässä saattoi tutustuessa ottaa käsistä kiinni ilman, että se vaikutti omituiselta.

Pimeässä matkat tuntuivat pitemmiltä. Pöydän toiselle puolelle ei nähnyt, joten käsiä piti liu'uttaa pitkin pöydän pintaa, jotta pystyi koskettamaan toisella puolella istuvaa; jotta pystyi toteamaan, että siellä oli joku. Vierekkäin istuminen ei ollut omituista. Pimeässä istuttiin niin lähellä toista, että saattoi vain hieman liikahtamalla koskettaa vierustoverin vaatteita. Eikä sekään ollut omituista.

Pimeässä yksin olo tuntui turvattomalta. Koska tila oli tuntematon, tuntui turvattomalta seistä yksin, kaukana muista. Vaikka siellä "kaukana" oli varmaankin alle kaksi metriä. Pimeässä kaikki olivat samalla viivalla, yhtä sokeita. Ehkä senkin takia muita oli helpompi lähestyä ja tutustua ihmisiin, joita ei ollut ennen nähnyt. Harmitti, kun aika loppui. Olisin halunnut olla pimeässä koko illan. Valo sattui silmiin, vaikkei se ollut edes kirkas.

Pimeässä askeleet ovat lyhyempiä ja aika kulkee nopeammin.

Haluaisin pimeän huoneen, jossa voisi kuunnella musiikkia. Pimeän huoneen, missä voisi vain olla. Komeron, joka olisi oikeasti pimeä. Tykästyin pimeään. En ole aikoihin ollut missään, missä olisi ollut oikeasti pimeää.

Pilkkopimeän jälkeen jatkoimme istuskelua puoli yötä. Oli viihdyttävää olla välillä joidenkin lähes tuntemattomien kanssa. Minulla oli kauhean hauskaa! Haluaisin viettää enemmän aikaa uusien ihmisten kanssa. Vanhoissa ei suinkaan ole mitään vikaa, haluaisin vain välillä vaihtelua. Haluaisin ympärilleni enemmän ihmisiä, jotka elävät erilaisessa maailmassa.

Tänään puolestaan renkeilin kahvitarjoilijana. Haluaisin kahvila-baarin. Minusta olisi ihanaa jutella asiakkaiden kanssa niitä näitä ja seistä baaritiskin takana.

Haluaisin myös kuulua yhteisöön. Johonkin yhteisöön tai ryhmään, jolla olisi päämääriä. Haluaisin olla jotain tärkeää. Olen varmaan sanonutkin tämän monesti, mutta se on edelleen totta.

Tänään halusin monia asioita.

Ostin bonsain. Annan sille nimeksi Hubert.