Viimeisen kahden viikon aikana olen oppinut seuraavaa:
Minulle on äärimmäisen vaikeaa pukea kysymyksiä lyhyeen ja helppoon muotoon.
Tulkin välityksellä puhuminen on vaikeaa.
Ihmiset valehtelevat, liioittelevat ja kaunistelevat asioita. Paljon.
Psykiatrialla on liian vähän lääkäreitä.
Kahvihuonetta kannattaa hyödyntää.
Ihmisille voi puhua.
Ihmisille voi soittaa.
Ihmisiltä voi kysyä.
Puhuin tänään pitkät pätkät yhden hoitajan kanssa. Hän jäi lomalle. Minua harmitti. Huomasin pitäväni psykiatriasta. Juuri tänään huomasin, että olen oppinut jotain ja olen uskottava. Ainakin niin uskottava, että itse uskon itseeni, ja sehän on pääasia. Vielä kun ylityöt saisi jollain tavalla kuriin, niin kaikki olisi hyvin. Ensi viikolla voisin kerätä rohkeuteni ja kysyä onko minulle mitään iloa tekemistäni ylimääräisistä tunneista.
Tänään ovikelloni soi vähän jälkeen aamuseitsemän. Olin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti