Kortti.
Kiitos.
Pulloposti.
Kehu.
Hymy.
Kiinnostus.
Ihmisten miellyttäminen on tavattoman helppoa.
Miksi muita tulee silti niin kovin harvoin miellytettyä? Miksei vaikka kortteja tule lähetettyä useammin? Minkä takia on niin vaikea kehua muita? Olemmeko me todella niin itsekeskeisiä? Vai olenko se oikeasti vain minä, joka ilahtuu niin pienestä ja niin paljon?
Jos joku antaa minulle jotain (melkein mitä tahansa), pidän sitä maailman suurimpana juttuna juuri sillä hetkellä. Itse kuitenkin voisin aivan yhtä hyvin antaa asioitani eteenpäin. Voisin antaa aivan samanlaisia asioita eteenpäin. Saamisesta koituva ilo on niin paljon suurempi kuin antajan harmi. Itse pidän myös antajan roolista. Se, että saan toisen iloiseksi, on minusta ihanaa. Silti en kovinkaan hanakasti jakele tavaroitani. Paitsi lainaksi.
Joku joskus sanoi minulle, että Suomessa ihmiset eivät kehu tuntemattomien ihmisten hiuksia (jos ne ovat huomiota herättävät, jolloin kommentoiminen olisi luontevaa). Itse lisäisin siihen tämän hetkisellä kokemuksellani: paitsi kännissä. Silloinkin kommentit ovat yleensä enemmänkin... kyseenalaisia.
Tänään yritin ilahduttaa viittä ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti