menkää kotiin!

Eilen olin Stellan keikalla Klubilla. Saavutin mielessäni jokseenkin täydellisen olotilan. Oli tunne, ettei maailmassa ole mitään pahaa ja kaikki murheet, mitä ehkä joskus oli ollut, olivat turhanpäiväisiä. Musiikki, valot, tunnelma, luovuus ja lonkero jäillä. Jotenkin kaikki oli vain hyvin. Rakastan sitä tunnelmaa! Silloin kaikki ne asiat, jotka on omasta mielestään joskus tehnyt väärin, vain naurattavat.

Lisäksi huomasin, että kesäyönä baarien sulkemisaikaan kaupunki muistuttaa läheisesti zombi-leffaa. Valtava määrä ihmisiä vaeltaa jokseenkin samaan suuntaan. Ääntely ja (oletettavasti) ominaistuoksu täsmäävät. Kaikki näyttävät siltä, etteivät oikein ole varmoja siitä, minne ovat menossa. Kulku on enemmän tai vähemmän hoippuvaa. Askellus on hidasta ja raahaavaa. Kesäyönä on niin valoisaa, että tämän kaiken oikeasti näkee. En tiedä onko samaa ilmiötä talvella, mutta ainakaan se ei ole minun silmääni niin ottanut. Kesäisin on helpompi valvoa, koska on valoisaa eikä oikeastaan väsytä.

Tänään olen lähinnä laiskotellut ja podiskellut mitä tekisin elokuun ensimmäisen viikon. Silloin minulla on lomaa. Tällä hetkellä varteenotettavia vaihtoehtoja ovat ympäriinsä pyöräily ja ympäriinsä busseilu (matkahuollon 7 vrk:n lipulla). En ole koskaan retkeillyt yksin. Sen voisi nyt mainiosti kokea, koska matkaseuraa ei ainakaan toistaiseksi ole. Vaikka onhan tässä vielä puolitoista kuukautta aikaa miettiä mitä, minne ja miten. Jos nyt kuitenkin tekisin jotain muuta kuin olisin viikon yksikseni Ruskolla hoitamassa taloa.

Onkohan elokuun ensimmäinen viikko kylmä ja sateinen?