Tänään hauskan näköinen mies tuli oveni taakse.
En mahda sille mitään. Kun ihminen puhuu vakuuttavasti hyvän asian puolesta, menen helposti mukaan. WWF ja ilmastonmuutos tällä kertaa; olen taas kuukausilahjoittaja. Nyt tosin tiedän miten pystyn lopettamaan sen, mutta silti. Että mä olen helppo. Mutta kun ei kukaan koskaan tule mun oven taakse yllättäen! Ja jos tulee, niin mä ilahdun siitä välittömästi. Ihan sama kuka se on. Ja iloisena tulee helposti annettua periks. Douh.
Huomenna on kevään viimeinen tentti ja sitten pääsee kesälaitumille. Jos olisin fiksu, lukisin siihen kovaa tahtia, koska nyt on ihan oikeasti tilanne, ettei ole tulossa kesätenttejä, jos EKG-tentti menee läpi. Mutta en vain jaksa. Mitä siis olen tehnyt tänään? Ostanut kiikkukengät, varannut näöntarkastuksen (uudet rillit mulle-heti-nyt), nukkunut riippumatossa, laikkaillut kynsiä (ei enää osastolle!!) ja katsonut Housea. "Ihan vaan yhden jakson katson", niin vissiin! Yksi tai neljä, aika sama oikeastaan.
Kaikesta huolimatta jaksan uskoa, ettei tentti ole vaikea ja että EKG-viivain auttaa mut siitä läpi. Surullista. Minä ihan oikeasti haluaisin oppia tulkitsemaan EKG:ta, mutta motivaatio on nollassa. Eikä se nyt jotenkin mene kaaliin. Kaikki näyttää samanlaisilta käppyröiltä. Kun oppii yhden asian, sitä etsii käppyröistä ja muut asiat unohtuu. Vaikeeta.
Ha! Ja just ku Heli kerto et oli nähny yo-kyläs feissaajia ja mä menin sanomaan että taitaa olla aika turhaa ku ei kellään oo varaa kuitenkaan ruveta miksikään kuukausilahjoittajaks :D
VastaaPoistaPitänee harkita vastaavaa toimea kun kesän jälkeen on palkka kerätty ja opintotukea tulee taas.