Talvi on siinä mielessä erikoista aikaa, että iskän luona voi käydä ilman, että tarvitsee tehdä hommia. Nyt kesä on kuitenkin jälleen täällä ja töitä riittää niin paljon kun vaan haluaa tehdä. Itse aloitin tämän kesän työrupeaman pölkyistä. Niitä on paljon ja ne odottavat pilkkomista ja pääsyä pusseihin. Ja kun puhun pilkkomisesta, en tarkoita kirveshommia vaan klapikoneen käyttöä. Niitä on niin paljon.
Tänään auttelin sitten kantamisessa ja puiden siirrossa. Jollain tavalla se oli hirveän mukavaa, vaikka raskasta onkin. Työ, jossa oikeasti havaitsee etenevänsä ja olevansa hyödyksi. Suretti, että iskä teki sitä koko aamun yksin. Yksin tuo työ on vaikeaa jo käytännössäkin. Niinpä lupauduin auttamaan huomennakin. Sen minkä kerkiän. Onhan se oikeasti mukavaa vaihtelua kerrankin tehdä jotain konkreettista!
Toisaalta opiskelujenkin puolelta tänään oli yllättävän hyvä päivä, koska sattui kerrankin hyvä potilas kohdalle. Kyse saattaa myös olla siitä, että oma tutkimusrutiini on paljon vakiintuneempi kuin muutamia viikkoja sitten. Eikä potilaspapereista jaksa stressata. Vaikka hiukan kyllä hermostutti, että olin ainoa, joka potilaan tutki. Muuten se ei hermostuttaisi (mitään jännää kun potilaassa ei ollut), mutta en saanut kirjoittamaani kertomusta järjestelmään. Lupa-asiat ovat ilmeisesti juuri minun kohdaltani hieman monimutkaisempia. Hienoa sitten.
Jotenkin on kyllä hirveän positiivinen olo ollut viime aikoina. Ehkä se on lähestyvän kesän ansiota, ehkä ei. Kivaa se kuitenkin on. Jotenkin etsin entistä enemmän asioista hyviä ja positiivisia puolia. Tulee samanlainen olo kuin Röllillä yhdessä kuuntelukasetissa: "Minä pidän siitä kun paistaa aurinko. Ja kun sataa vettä (taidepaussi), niin sekin on kiva."
Allu Tuppurainen on mun idoli!
Vielä täytyy hehkuttaa vähän kesää. Uskomatonta, että keskellä ylioppilaskylää voi tulla samanlainen fiilis kun mökillä! Olin parvekkeella siis. Vieressä mitä vihreistä vihrein puu (koivu, johon mulla on hyvin vahva viha-rakkaus-suhde), tuoksuu sateelta, linnut laulaa ja jossain kaukana haukkuu koira. Vielä kun joku hävittäisi edessä olevan talon pilaamasta maisemaa, niin olis ihan täydellistä! Mutta toisaalta olen hyvä olemaan huomioimatta asioita, joten betonitalo ei minua haittaa. Tykkään asua täällä. Lisäksi huomasin, että pinaatti on hyvä kasvi ihmisille, jotka haluavat tuntea itsensä viherpeukaloiksi: se itää helposti. Tuntuu, että olisi saanut jotain aikaiseksi, koska saa pinaattia itämään. Hassua.
Maailma oli tänään mun kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti