loman alku.

Loma alkoi. Aloitin loman tuhlaamalla. Ostin tänään uudet rillit, lipun ruissiin sekä invaliidin. Edukasta.

Eilen oli loman alkamisen merkiksi mökkibileet. Kyse on siis kurssin kevään viimeisestä kokoontumisesta, jonne yllättävän moni yleensä tulee. Juttelin ihmisen kanssa, joka ei tiennyt mitä hakee elämältään. Hän ei tiennyt minne hän aikoo mennä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan tai mitä hän todella haluaa tehdä tulevaisuuden suhteen. Mitä sinä haluat tulevaisuudelta? Mitä minä haluan tulevaisuudesta? Vaikea kysymys. Mitä minä oikein haluan elämältä?

Minulla on ollut aina hieman huono suhtautuminen elämään yleensä: menen hetken mukana. "Voi miten herkullinen ajatus." Ei sinänsä. Hetkessä eläminen tarkoittaa, ettei suunnittele tulevaisuutta, ei ajattele mitä todella haluaa tehdä kymmenen vuoden päästä tai mitä olettaa tulevaisuudessa kohtaavansa. Mitä se sitten haittaa? Ei sinänsä mitään, mutta se tarkoittaa, etten ajattele mitä haluan saavuttaa enkä näin ollen voi tähdätä siihen. Monesti olen miettinyt, että menen vain muiden olettamuksien mukaan. Seikkailen elämän läpi sellaisena, jota muut luulevat minun olevan. Käyttäydyn niinkuin muut haluavat. Olen kuitenkin päässyt tästä ajatuksesta hieman eroon. En käyttäydy niinkuin muut haluavat. Kapinoin. Olen häijy, jos se tuntuu sopivalta. Olen äänekäs. Sanon mitä ajattelen. Ei aina pitäisi sanoa mitä ajattelee. Yritän opetella siitä pois. 

Toiset kriiseilevät siitä, että tietävät mitä haluavat, mutta eivät löydä sitä. Toiset kriiseilevät siitä, etteivät tiedä mitä haluavat. Minä en kriiseile näistä mistään (tätä tekstiä ei voi lukea kriiseilyksi). Minä menen niinkuin näen sopivaksi ja kuvittelen elämän löytävän minut. Kuvittelen minulle sopivan elämän löytävän minut. Kuvittelen, että pikku hiljaa keksin, mitä haluan. Ainakin kuvittelen keksiväni mitä en elämältäni halua. 

Minusta on erikoista, jos ihmiset eivät voi seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät voi kuvitella menevänsä naimisiin. Minusta on erikoista, jos ihmiset eivät voi nauttia hetkestä. Minä en halua uskoa, että elämä on niin vakavaa. "Nuoren ihmisen ajatuksia."

Miksi aina pitäisi miellyttää muita? Miksi aina pitäisi olla ihana? En minä halua olla aina ihana. En haluaisi myöskään olla ilkeä, mutta olen välillä sitä, tiedän sen.  Tulin yläasteella siihen tulokseen, että minusta olisi helppo olla pitämättä. En tosin tiedä onko kukaan oikeasti koskaan vihannut minua. Ei kukaan ole tullut kertomaan. 

Helppo elämä, voisi sanoa.

Kävelin eilen yksin pimeässä. En pelännyt mitään. Mieleeni heräsi ajatus, ettei kukaan halua minulle pahaa, mitä minä muka pelkäisin. Ei kukaan ole ennenkään halunnut minulle mitään pahaa. Se tuntuu hienolta. En tiedä onko se totta, mutta se tuntuu silti hienolta. Kukaan ei ole koskaan satuttanut minua tahallaan.

Elämää lasikuvussa.