Jotta sellaista. Piparitalot on aloittelijoille. Ensi vuonna käyn kyllä oikeassa karkkikaupassa ennen pipari-minkävain tekoa. Prisman karkit eivät olleet inspiroivia.
Pohdiskelin tässä viikonloppuna ihmisiä ja niiden tekemisiä. Jonkin sortin prologi psykiatrian kurssiin, olettaisin. Tuntuu vain, että kaikki juontavat juurensa johonkin, juuret pitää vain löytää. Koska en saa tähän kirjoitettua mitään järkevää tämän enempää, kerron esimerkin. Otetaan vaikka Onnelin ja Annelin Onneli. Onnelilla on neljä vanhempaa sisarusta ja neljä nuorempaa sisarusta. Hän on aina ollut ylimääräinen kaikissa leikeissä. Näin ollen on oletettavaa, että aikuisena hänestä kasvaa persoona, joka yrittää olla olematta tiellä ja auttaa muita ihmisiä minkä kykenee. Harmiton persoona, joka asettaa muut itsensä edelle ja pyytää anteeksi, kun joku tönäisee häntä. Tämä on tietysti täysin fiktiivistä, mutta miettikää: jokaisesta meistä on tullut tällainen jonkin takia. Ympäristö vaikuttaa. Mikä minuun on vaikuttanut? Sisältä päin on niin vaikea huomata näitä asioita.
"Miks sä oot tollanen?"
Viime kerralla mainitsemani leffa, Walk the line, tuli seuraavana päivänä telkkarista. Sen lisäksi yle-x:n juontaja puhui Johnny Cashista ja kyseiseen heppuun viitattiin myös Pasilan kahvihuone keskustelussa. Pitäisiköhän ruveta kuuntelemaan Cashia? Tuntuisi olevan viikon teema.
Hyvää itsenäisyyttä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti