Näin viime yönä unta, että pääsin johonkin taidekouluun, taideteolliseen korkeakouluun luulisin. Olin aidosti iloinen ja päätin juhlistaa sitä kavereiden kanssa. Hyppäsin jonkun kaulaan, koska olin niin tyytyväinen. En aikonut vaihtaa alaa, olin vain päättänyt pitää välivuoden ja opiskella taidetta.
Monet kurssilta pitävät välivuoden. Kuka tekee mitäkin. Olen pohdiskellut pitäisikö itsekin pitää välivuosi. En vain oikein tiedä mitä sitten tekisin. Haluaisin pitää väliä, koska haluan nähdä muutakin kuin putken. Putken peruskoulusta lukion kautta ammattiin. Haluan vaihtelua, mutta en todella tiedä millaista. Ulkomaille lähteminen tuntuu kovin työläältä, koska kämppää ei voisi pitää ja tavarat pitäisi roudata jonnekin. Takaisin tullessa pitäisi sitten löytää uusi kämppä. Johan olisi vaikeaa. Enkä edes tiedä minne ulkomaille muka haluaisin lähteä. Ei minulla ole haavetta, että pääsisin vielä joskus jonnekin ulkomaille.
Minulla ei ole vahvoja haaveita.
Toisaalta voisi ottaa vuoden ja opiskella jotain ihan muuta. Vaikka sitä taidetta. Mutta ei minulla ole oikein mitään tiettyä mitä haluaisin opiskellakaan.
Valmistuminen lähestyy vääjäämättä vaikkei sitä haluaisi. Tällä viikolla olen huomannut, että jotain sitä on jäänyt opiskelusta päähänkin, mikä on sinänsä varsin positiivista. En minä silti halua vielä olla iso ja viisas aikuinen, joka valmistuu ja tekee töitä. Tokihan siihen on vielä aikaa, mutta kuitenkin. Pitäisi varmaan pikku hiljaa ruveta haluamaan asioita. Olisi hyvästä tietää mitä haluaa elämällään tehdä ja mitä sen toivoo itselleen tarjoavan. Toisaalta ei pety, jos ei odota mitään, mutta toisaalta ei ole mitään mihin pyrkiä. Pitäisikö minun pyrkiä johonkin? Miksi pitäisi tietää mitä haluaa? Huomaako sitä jossain vaiheessa omistavansa sen, mitä haluaa, jos ei missään vaiheessa tiedä mitä haluaa?
"Nainen, joka ei osaa kutoa villasukkaa, ei pääse koskaan naimisiin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti