kevään musiikkia syksyyn

En saanut juurikaan mitään aikaiseksi, joten menin kaupungille hetkeksi pyörimään ja ostin Pariisin kevään Meteoriitin. Yhden hyvän biisin perusteella on hieman riskialtista ostaa koko levyä, mutta nyt ostos meni nappiin, vaikka tällä kertaa se yksi biisi ei edes ollut kyseisellä levyllä (minkä kyllä tiesin). Ihastuin ensin sanotuksiin ja heti perään lauluääneen. Jollain tapaa laulaja kuulostaa siltä, että laulaisi bussipysäkillä sateessa omaksi ilokseen. Se on hyvä asia.

Pariisin kevät - Pikku huopalahti

pikku huopalahden talot

ovat niin kuin keksipaketteja

ihmiset vaeltavat ohitseni

ja kaikki ne on jostain teeveesarjasta

kuulokkeet päässään

kun olit pieni niin sun mummos sanoi:

"linja-autojen ja rakkauden perässä

voi juosta tai odottaa seuraavaa"

liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat 

paikkaan mieluisaan

mut mitä sun pitäisi tehdä? 

pitäisi olla jotenkin niin smooth

ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa

juosta alasti pellossa juhannusyönä

ja huutaa

On ihmisiä, jotka haluaisivat olla vanhempia. On myös ihmisiä, jotka haluaisivat olla nuorempia. Minä en oikeastaan koskaan ole antanut iälle niin suurta ajatusta, että olisin toivonut olevani jonkun muun ikäinen. Tottakai muutamaan otteeseen olen miettinyt, että olisi tavattoman kätevää, jos olisin hieman vanhempi, mutta en ole varsinaisesti toivonut sitä. Olen kuitenkin tykästynyt elämäntilanteeseen: en halua siirtyä eteenpäin. En halua valmistua ja olla viksu. En halua mennä töihin. En halua puhua viisaista asioista. En halua olla liian vanha heittämään ajatuksia nurkkaan ja pitämään hauskaa. En halua olla tylsä ja vakaa persoona. En halua etsiä elämänkumppania liian vakavamielisesti.

Haluan näyttää tyhmältä tanssilattialla. Haluan sanoa ihmisille humoristisen vinksahtaneita asioita. Haluan sisustaa epäkätevästi, mutta mukavasti. Haluan pyöräillä sateessa hymyillen. Haluan juosta pellossa ja huutaa. Haluan heittäytyä hetkeen ja olla ajattelematta seurauksia.

En ole koskaan halunnut olla prinsessa. Minä en ole koskaan oppinut miten kohteliaisuuksiin pitäisi vastata. Kukaan ei ole opettanut. Osaan vastata kärkevästi kuittailuihin ja nautinkin siitä jollain tasolla, mutta en tiedä mitä minun pitäisi tehdä, jos joku kehuu minua. Torstaina Vaahteranmäen Eemeliä muistuttava mies suuteli kämmenselkääni. Näytin ilmeisesti hämmentyneeltä, koska hän näki tarpeelliseksi perustella miksi teki niin. Hän oli sanojensa mukaan kohtelias mies. En kuitenkaan osannut käyttäytyä ja unohdin välikohtauksen nopeasti. Minua kohdeltiin naisena enkä minä tiedä miten naisten kuuluu käyttäytyä.

Leikin mieluummin sotaukoilla kuin nukeilla.