Tänään pyöräni piti kahta uutta ääntä. Toista en osannut paikallistaa. Huomenna aion mennä etsimään uutta pyörää taas kerran.
Mietin tänään eleitä. Tuntuu hassulta, kun huomaa omaksuneensa uusien tuttujensa tapoja. Mutta vain niiden ihmisten, joista voisi kuvitella pitävänsä. Pieniä ja lähes huomaamattomia eleitä. Tapa hymyillä, tapa räpyttää silmiä, tapa näyttää anteeksipyytävältä. Lopulta ei edes muista oliko ilme oma vai sen toisen.
Tänään opin, ettei lääkärin pitäisi koskaan joutua juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti