keväällä maailma on kirkkaampi.

Muistan yläasteella sanoneeni, etten pidä keväästä enkä syksystä. Kevät ja syksy ovat välivuodenaikoja, minä pidin äärimmäisyyksistä. Pidin siitä, että satoi kunnolla tai kun aurinko paistoi, mutta en pitänyt pilvisestä säästä ilman sadetta. En ole ajatellut vuodenaikoja kovin tarkasti sen jälkeen. Olen vain todennut loskan ärsyttäväksi, minkä takia en ole pitänyt vuodenajoista, joista ei osaa sanoa mihin vuodenaikaan ne kuuluvat. 

Tänään minä ikävöin kevättä. Ajelin Ruskolle ja tie oli rengasurista kuiva. Tie on juuri sillä samalla tavalla kuiva keväisin. Ojat olivat ruskean heinän peitossa ja pelloilla ei kasvanut mitään. Valaistus oli kai jollain tapaa hieman samanlainen kuin keväisin. Vain puiden tiputtamat lehdet paljastivat vuodenajan syksyksi. Minulle tuli kamala ikävä kevättä. Olisin halunnut, että olisi kevät ja tuoksuisi pääsiäiselle. Samalla minulle tuli hirveä ikävä merta. Melkein lähdin samantien ajamaan kohti merta, mutta en kuitenkaan mennyt. Sen sijaan ostin jäätelöä ja tulin kotiin. Kesällä olisin mennyt merelle. Tekeekö syksy minusta tylsän?

Ihminen ei ole ehkä koskaan täysin tyytyväinen nykytilaansa. Aina on joku asia, jonka pitäisi olla toisin. Tänään se oli jostain syystä vuodenaika. En edes tiedä miksi kevät olisi syksyä parempi. Kai keväässä on lupaus lämmöstä tai jotain. Syksy ei ole minusta koskaan ollut kuoleman aikaa. Monista se on. Itse pidän kyllä syksystäkin. Vuodenaikojen suhteen pidän muutoksesta. Pidän siitä, että aina ei ole samanlaista. En halua kyllästyä. "Älä anna kenenkään kyllästyttää sua hetkeäkään."

Tänään on ollut muutenkin hyvin sunnuntain haikeutta muistuttava olotila. Tuntuu, että jotain olisi pitänyt tehdä vaikken tiedä mitä ja miten ja olisiko pitänyt ylipäätään. Ehkä se on vain eilinen, joka tasapainottaa itsensä tällä päivällä. Eilen olin sosiaalinen, niin tänään olen sitten kaikkea muuta. Sosiaalisuuskrapula lievänä ilmiönä. Sosiaalisuuskrapulalla tarkoitan sitä olotilaa, mikä tulee yltiösosiaalisten tilanteiden (kuten parin päivän tiiviin juhlinnan tai muuten ihmisten seurassa olon) jälkeen. Silloin, kun istuu yksin kotona eikä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, iskee sosiaalisuuskrapula. Sunnuntaihin sopiva musiikki yleensä vain ruokkii sitä, mutta silti sitä kuuntelee. Sosiaalisuuskrapulassa on välillä mukava riutua, niin muistaa taas miten mukavaa on olla tekemisissä ihmisten kanssa. Lisäksi sosiaalisuuskrapulassa ei varsinaisesti tee mieli olla ihmisten kanssa. Ei jaksa olla aloitekykyinen eikä oikeastaan edes jaksaisi lähteä minnekään. Mutta eihän toisaalta krapulassakaan tee mieli viinaa.

Pakastelokerollinen jäätä sulaa hitaasti.