Tänään kysyin itseltäni: mitä iloa on hiuksista, jos ei niitä koskaan heiluta? Niinpä avasin hiukset ja heilutin.
Olin ainoa nainen, joka uskaltautui Turisaan keikalla moshpittiin. Kyse ei ollut siitä, etteikö keikalla olisi ollut naisia, kyllä niitä oli jopa ihan lavan edessä. Kyse oli ehkä enemmän siitä, että naiset pelkäävät moista riehuntaa. Tai sitten pelätään sitä, että hikoaa ja meikit leviää. Koska sehän olisi katastrofaalista. Itse en pelännyt mitään. Moshpitti on huomattavasti turvallisempi, jos siihen menee mukaan kuin jos seisoo reunalla. Kun on mukana, osaa olla varuillaan. Kunnon riehunta aika ajoin tekisi kaikille hyvää.
Tapasin myös tyypin, jonka kanssa olen viime keväänä jutellut yhtenä iltana. Muistin hassuja yksityiskohtia, mutten nimeä. "Nimi kertoo ihmisestä vähemmän kuin mikään muu." Hän kertoi minulle yhden yksityiskohdan lisää ja väitti, että tiedän hänestä kaiken oleellisen. Uskoin. Olisin halunnut tietää mitä hän muisti minusta, mutten kehdannut kysyä. Se ei tuntunut sopivan tilanteeseen.
Pyörää avatessa minua syytettiin ensihoitajaksi punaisen pukeutumiseni takia. En tiedä mitä pahaa kysyjä oletti ensihoitajan tekevän, mutta hieman vihamielinen asenne sai minut varuilleen. Ei kuitenkaan niin varuilleni, etten olisi tentannut häneltä miksi hän minua oletti. Asian selvittyä valaisin miestä, että ensihoitajilla on yleensä mustat housut ja ambulanssi jossain lähettyvillä. Hän toivotti minulle mukavaa iltaa.
Maailma ei ilmeisesti vieläkään ole valmis punaiseen. Sääli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti