viikon eka-vika päivä.

Sunnuntait ovat päiviä, jolloin haluaisi maata sängyllä ja kuunnella melodisen haikeaa musiikkia. Minnekään ei olisi kiire ja kaikki olisi hyvin. Mitään ei todella täytyisi tehdä. Voisi tuijotella taivasta ja pohtia miksi pilvillä näyttäisi olevan kiire jonnekin, vaikka on sunnuntai.

Sunnuntaina kuuluisi kävellä ulkona hitaasti kevyillä kengillä ja nauraa mielessään vastaantulijoille. Kuuluisi ihastella puita ja ihmetellä miksi mikään koskaan olisi ollut tai tulisi olemaan huonosti. Maailmassa ei ole tilaa murheille sunnuntaisin.

Sunnuntaina kuuluisi juoda teetä, sytyttää kynttilä ja loikoilla laiskan näköisesti. Mahdollisesti lukea kirjaa, jotain romaania. Voisi nukkua viikon univelat pois. Ei olisi huonoa omaatuntoa asioista, jotka ovat tekemättä.

Sunnuntaihin kuuluu vahvasti musiikki. Hyvä veli saa tästä assosiaatiosta hieman kunniaa. Sunnuntain musiikki on rauhallista. Sunnuntaina muistellaan menneitä musiikin avulla. Kappaleita, joihin kuuluu hyviä muistoja. Muistot laulamisesta, ystävistä, juoruista, ihmisistä. Muistoja hyvistä hetkistä.

Sunnuntaina tekee mieli luoda jotain kaunista. Musiikkia, runoja, piirrustus, tarina, maalaus, kortteja, jotain. Sunnuntait eivät kuitenkaan ole yleensä kovin luovaa aikaan, joten mitään ei saa aikaiseksi. Tekee vain mieli olla luova. Tekee mieli näyttää maailmalle, että pystyy johonkin kauniiseen.

Sunnuntaiden ei pitäisi loppua. Sunnuntain pitäisi saada jatkua vähintään niin kauan, että saa luotua jotain kaunista. Ehkä ikuisesti.