Takaisin kotona! Lähes neljän viikon hajautuksen jälkeen kotona on kiva olla. Vaikka pointtina ei varsinaisesti ole kotona olo vaan mahdollisuus olla kotona. Heti tänne päästyäni menin käymään mummin luona ja illemmalla ajattelin vielä visiteerata ONin ja hakea Bonsain kotiin.
Loimaalta lähtiessä oli haikea olo, koska henkilökunta oli niin ihanan ystävällistä ja siellä tiesin mihin minun piti mennä. Nyt minulla oli hieman haikea olo kotiin päästessäni sosiaalisen bussimatkan ansiosta. Enää en ole samassa talossa kaikkien ryhmäläisten kanssa, enää kukaan ei tule oven taakse vaatimaan kahvia. Höh. Ehdin jo tottua sosiaaliseen elämään. Pidin siitä. Nyt sosiaalisuuden eteen täytyy nähdä paljon enemmän vaivaa. Viime viikonlopun hyvistä tivolibileistä sekä Hämeenlinnan visiitistäkään en vielä täysin ole palautunut sosiaalisesti: niidenkin takia kaipaan ympärille ihmisiä. Paljon ihmisiä, uusia ihmisiä. Puhetta, maailmanparantamista, läheisyyttä.
Koti näytti siltä kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Se kuulostaa paljon hienommalta kuin mitä todellisuus oli. Todellisuudessa sama sotku oli edelleen läsnä. Ainoa merkki poissaolosta oli pöydälle unohtuneen porkkanan kuivuminen sekä kasvien lievä nuupahtaminen.
"Miten juhlimisesta voi väsyä?" -muumipappa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti