Eilen päätin, että tänään on tehokas päivä. Tänään en ole niin varma siitä.
Tehokkaana olon ajatus lähti siitä, että minun hännystelemä kirurgi lupasi vapaapäivän, jos mitään jännää ei keksitä. Ei keksitty. Niinpä koulupäiväni sisälsi tänään puolen tunnin kierron sekä noin tunnin istuskelun kahvihuoneessa kuuntelemassa paskanjauhantaa mm. finnairista, sairaalan ja potilaspapereiden systeemien toimimattomuudesta sekä iPadin ja iPhonen eroista. Jonkun mielestä voisi olla epäreilua, että pääsen käytännönviikoilla näin helpolla. Joku voisi olla sitä mieltä, että minulla on käynyt tavattoman huono tuuri, koska en saa paljoa opetusta. Kukaan ei varmasti arvaa mitä mieltä minä olen.
Mutta kas kummaa! Tehokkuus ei ole vielä saavuttanut minua. Mikä osin johtuu siitä, että päätin alottaa aamun uudestaan, koska varsinainen aamu sisälsi noin kymmenen minuutin spurttilähdön kouluun herätyskellon uinuttua oikean herätysajan ohi yhtä tehokkaasti kuin minäkin. Lisäksi päätin mennä uimaan, mutta lievä selkä- ja kurkkukipu eivät varsinaisesti inspiroi tekemään mitään. Onhan tässä jo koko syksy oltu harrastamatta liikuntaa, joten miksi aloittaa nytkään.
Miten paljon laiskuuden pitää ärsyttää, että saa jotain aikaiseksi?
Bossaliinassa soi lauantaina pop. En pääse katsomaan, harmittaa. Menkää joku muu ja kertokaa sitten, että olisi kannattanut olla siellä. Täältä esimakua.
Tehokkuus on aina hyvästä. Mie hain tänään tehokkaasti hiihtovehkeet varastosta eteiseen ja istuin sitten loppu illaksi sohvan pehmeyteen.
VastaaPoista