Taas on se aika vuodesta, kun Ikaalisissa soitetaan väkijoukolla haitaria. Sitä myötä telkkarista tulee Kultainen ja Hopeinen harmonikka sekä Primus Ikaalinen (kansainvälinen harmonikkakilpailu siis). Katsoin tänään tuon jälkimmäisen, kun en sitä torstaina voinut katsoa. Olen myyty. Naapureille terveisiä: se olin minä, joka kikatti yksin parvekkeella riippumatossa. Toiset fanittaa urheilua tai Euroviisuja, minä fanitan Primus Ikaalista. Katsokaa täältä jos kiinnostuitte. Aluksi siinä soittaa 10 -vuotias tyttö, joka voitti Hopeisen harmonikan (lasten (tänä vuonna 10 täyttävät ja nuoremmat) harmonikkakilpailu). Sen soittotaitoihin voisin juuri ja juuri yltää. Primus Ikaalisen voitti mun suosikki. Olen tyytyväinen. Itse asiassa myös Hopeisen ja Kultaisen voitti mun suosikit, mutta se ei ollut niin kovin suuri yllätys.
Olin tänään pellolla poimimassa mansikkaa. Hampaita vihloo. Noin kolmannen mansikkalitran jälkeen kaikki makea on vihlonut. Inhottavaa. Toivottavasti se menee pian ohi. Ei mansikat ennen ole tällaista aiheuttanut! Pienenä nyt syöty määrä olisi ollut vain alkupala...
Tunsin olevani kesän alkulähteillä: pyörällä mansikkamaalle. Vain aamulla katsotut hömppäsarjat puuttuivat. Ja tietysti O: mansikkamaalle kuuluu mennä yhdessä. Olen silti iloinen, ettei sitä joudu tekemään koko kesää. Olen myös iloinen, etten joudu myymään mansikkaa koko kesää, vaikka sekin oli oikein mukavaa. Asiakkaitakin riitti sopivasti. Olen silti oikein mielelläni manuna. Manuilussa ei ole kertaakaan ollut työpäivän jälkeen fiilis, että ei enää, tarvitsen lomaa. Joka kerta on ollut hyvä fiilis. Ainoastaan parin päivystyksen ja sitä seuranneen osastopäivän jälkeen olen pohdiskellut päässäni, että kotiin on päästävä äkkiä, mutta sekin johtui väsymyksestä.
Ostin tänään neljä litraa jäätelöä. Tämä kesä on hyvä kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti