mansikkakesä.

Loma jatkuu, manuilu loppui keskiviikkona. Lomaani on kuulunut tähän mennessä mansikoiden myyntiä, mansikoiden poimimista ja kakun rakennuksen kannustusta. Viikonlopuksi taas myymään. Jospa ensi viikolla saisi pitää edes yhden välipäivän?

Hellekesä. Helteen takia mansikat tulee kerralla. Tämä johtaa valtavaan määrään mansikoita pellolla ja valtavaan määrään ostajia myyntikojulla. Näin ollen tarvitaan yksi ylimääräinen myyjä sekä monta ylimääräistä poimijaa. Minä toimin molemmissa rooleissa. Tänään saatiin onneksi pellolle viisi poimijaa, joten sinne ei tarvitse enää viikonloppuna mennä. Myönnän kuitenkin mansikoiden tursuavan jo hiukan korvista. Se on erikoista, sillä enhän ole käytännössä ollut kuin muutaman päivän mansikoiden seurassa. Turhauttaa kuitenkin se, etten saa mitään muuta päivän aikana tehtyä kuin töitä. Mikä loma?

Päätin tänään, että ensi viikolla pidän löysäily päivän. Käyn jäätelöllä, luen jokirannassa, menen uimaan, soitan huuliharppua, käyn leffassa, ostan kirjan ja teen mitä sitten tekeekin mieli tehdä. Vaikka tietysti on totta, että mansikkahärdelli ei kestä enää kauaa ja koulun alkuun on vielä kuukausi. Tämä viikko on vain ollut kiireinen ja niin paljon piti saada aikaiseksi.

Ruississa oli mahtavaa. Vieläkin tuntuu, että on pieni sosiaalisuus-/musiikkikrapula. Haluaisin kuunnella valtavasti musiikkia ja jutella ihmisille. Asiakkaille jutteleminen ei kuitenkaan aja samaa asiaa. Haluaisin ihmisten ympäröimäksi. Haluaisin kuunnella ihmisiä. Kaipaan tarinoita. Tänään melkein lainasin Slashin elämänkerran. En niinkään siksi, että olisin kovin suuri Slash-fani vaan enemmänkin siksi, että haluaisin lukea tarinoita elävästä elämästä. Ja onhan Slashillä toisaalta hieno hattu.

Minulla piti olla jotain pohdiskelevaa ajatusmaailmaa kirjoitettavaksi, mutta ajatusmaailma näyttää kadonneen. Helle vei voimat.