Tänään oli hyvä päivä. Taas. Mietiskelin äsken, että olen totaallisesti lomaillut manu-ajan. Tajusin edellisen lauseen ristiriitaisuuden ja hymähdin. Olen kuitenkin täydellisesti lomaillut syväreistä ja kirurgian sisäänpääsytentistä (johon lukemista en ole siis edes aloittanut). Ja koska minun ei varsinaisesti tarvitse osata mitään (kaikki mitä osaan on vain plussaa), niin ei ole kolmeen viikkoon ollut mitään ressattavaa. Pöydällä ei ole ollut yhtäkään oppikirjapinoa odottamassa. Loma!
Tänään päätin, etten enää jaksa lompakoita, joista kolikot ja ajokortit tippuvat. En jaksa lompakoita, jotka eivät pysy muodossaan ja joihin ei mahdu tarpeeksi tavaraa, joiden kolikkotaskuihin ei voi laittaa särkylääkkeitä. Niinpä menin kaupungille etsimään pussukkaa. Olen koko kesän käyttänyt luottokortin kokoista pussukkaa pikkukukkarona, jossa on kaikki tarvittava. En oikeastaan ymmärrä miksi minulla pitäisi olla lompakon muotoinen kukkaro, kun pieni pussukkakin toimittaa virkaa vallan mainiosti, jollei paremminkin. En löytänyt, mutta löysin keltaisen vetoketjun. Nyt minulla on vadelmanpunainen pussukka, jossa on kirkkaan keltainen vetoketju. Mikään ei taatusti putoa sieltä itse lompakon takia. Olen tyytyväinen.
Lisäksi etsin kuppia, jota ei ollutkaan olemassa. Indiskan kupit ovat ihanan muotoisia, mutta ne eivät ole nättejä/hauskoja/tarpeeksi värikkäitä/siistejä. Kuppien puutteesta harmistuneena menin ostamaan teetä. Kauppahallissa myytiin Vihreää päärynää, joka tuoksuu taivaalliselta! Makukaan ei ole hullumpi. Se ei kuitenkaan ole niin ylivertaista, etten pystyisi antamaan pussia äidille, jolle sen ostinkin.
Kävin myös häiriköimässä Mattia kahvilassa. Olen viettänyt kolme viikkoa katselemassa kun muut tekevät töitä, mutta myönnän kahvilatyöskentelyn katsomisen olevan paljon hauskempaa kuin sairaalatyöskentelyn seuraamisen. Asiakaskunta on ainakin paljon vaihtelevampaa ja eläväisempää. Oli hauska istua ja seurailla ihmisiä vailla mitään virkaa. Tuntui kuin olisin ollut koira, joka on jätetty kaupan ulkopuolelle ja joka seurailee kaikkia ohikulkijoita odottaen, että joku rapsuttaisi. Minua ei kukaan rapsuttanut.
Varsin laiska päivä. Laiska kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti